LUKU 10. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1.Kor. 10:1-33)
Varoitus epäjumalien palvelemisesta
1.Niitä israelilaisia, joista Paavali puhuu ja joita kuvataan 2 Moos 13:21:ssä, voidaan sanoa kristinuskon isiksi, koska myös Kristuksen vastaanottaneet ovat tulleet lupausten perillisiksi. He ovat israelilaisten seurakunnan jatkoa (Ef 3:6), ja heitäkin kutsutaan Aabrahamin lapsiksi (Room 4:16).
2.Kulkeminen pilven johdattamana ja meren yli kertoi vankeudesta vapautumisesta, siitä, että he olivat kuolleita Egyptille ja uuteen liittoon syntyneitä. Pilvessä ja Punaisessa meressä tapahtuneen »kasteensa» kautta he hyväksyivät Mooseksen johtajakseen ja opettajakseen. Tässä vertauskuvallisessa kasteessa heidät johdatettiin niiden velvollisuuksien alaisuuteen, joita Mooses opetti heille.
3.Taivaasta satoi mannaa (3 Moos 16:15), ja siitä tuli heidän ruokansa. Sitä voitiin hyvällä syyllä sanoa hengelliseksi, koska se tuli taivaasta. Sitä sanottiin myös enkelten leiväksi, Ps 78:25, ja leiväksi taivaasta, Joh 6:31. Kaikilla oli samat etuoikeudet. Sanat "kaikki" ja "samaa" ilmentävät yhteyttä sekä syöjien kesken että itse tapahtumaan. Se vastasi kristittyjen ehtoollista.
4.Kalliosta juoksevaa vettä (2 Moos 17:6) sanottiin "hengelliseksi juomaksi", toisaalta siksi, että sitä saatiin ihmeen kautta ja toisaalta koska se oli sen elävän veden vertauskuva, joka kumpuaa Pyhän Hengen kautta iankaikkiseen elämään, Joh 4:14; 7:37. Mainittuaan luonnollisen kallion, joka antoi heille vettä, Paavali sanoo kallion, joka oli Kristus, seuranneen heitä. Vanha juutalainen perimätieto kertoi, että pyöreä kallionlohkare seurasi Israelia autiomaan halki, mutta Paavali ei puhu siitä. Hän tarkoittaa hengellistä kalliota.
5.Heidät vapautettiin Egyptistä, he kulkivat Punaisen meren poikki, he söivät ja joivat hengellisistä lähteistä, mutta eivät kuitenkaan päässeet perille lupausten maahan. Syy siihen ilmenee seuraavista jakeista. Paavali mainitsee viisi tapausta kansan historiasta tuolta ajalta. Kaalebia ja Joosuaa lukuun ottamatta kaikki kapinahetkellä täysikasvuiset menehtyivät matkalla. Vrt. Hebr 3:17-19. Paavali muistuttaa tästä siksi, että korinttolaiset, jotka myös olivat saaneet paljon Jumalalta, pitäisivät varansa.
6.Tapahtumilla oli tietenkin erittäin suuri merkitys niille, jotka olivat mukana, mutta niillä on kauaskantoisempikin merkitys. Se, mitä Jumala teki heille, ilmaisee, mitä Jumala tahtoo tehdä meillekin, jos me teemme israelilaisten tavoin syntiä. "Pahan himoitseminen" viittaa 4 Moos 11:4,34:een. He eivät olisi halunneet luopua siitä, mitä heillä oli ollut Egyptissä. Korinttolaisille kristityille tämä saattoi olla vihjaus siitä, etteivät he saisi vaatia mukaansa pakanuuden »hyvyyttä», uhrilihaa. "Varoittava esimerkki (typos)", oikeastaan 'lyödä leima, sinetti', siitä johdoksena 'merkki, esimerkki, esikuva'.
7.Tämä lainaus on 2 Moos 32:6:sta, jossa kerrotaan kultaisen vasikan ympärillä tanssimisesta ja siihen liittyneestä siveettömyydestä. Epäjumalanpalvelus ja moraalittomuus kuuluvat yhteen. Sanonta "pitää iloa" ei tässä tarkoita mitään lapsenomaista leikkiä. Paavali ei kieltänyt uhrilihan syömistä paitsi silloin, jos niin tekemällä rikottiin rakkauden lakia. Sen sijaan hän tuomitsi epäjumalanpalvontaan osallistumisen. Siitä oli seurauksena yhteys pahoihin henkiin (10:20 ss.). Tällaiseen israelilaiset ottivat osaa autiomaassa.
8.Tässä puhutaan israelilaisten ja mooabilaisten naisten tapauksesta (4 Moos 25:1 ss.). Epäjumalanpalvelusta seurasi moraalittomuus. Usein käy myös päinvastoin, moraalittomuuden seurauksena on epäjumalanpalvelus. 4 Moos 25:9:ssä kerrotaan, että synnin rangaistuksena tulleeseen ruttoon kuoli 24 000. Kun Paavali ilmoittaa lukumäärän 23 000:ksi, kyseessä ei tarvitse olla virhe. Voidaan ajatella, että molemmat luvut tarkoittavat suunnilleen samaa, jos määrä oli yli 23 000 mutta alle 24 000. Toinen selitys on se, että Paavali mainitsee 23 000:n kuolleen "yhtenä" päivänä, kun taas Mooseksen ilmoittama lukumäärä ehkä sisälsi nekin, jotka kuolivat myöhemmin mutta saman rangaistuksen suoranaisena seurauksena.
9.Tässä viitataan 4 Moos 21:5 ss.:een. Esikuva sopii erittäin hyvin Korinton olosuhteisiin. Israelilaiset napisivat, koska eivät saaneet samaa ruokaa kuin Egyptissä, vaan heidän piti ravita itseään mannalla. Korintossa oli sellaisia, jotka kaipasivat takaisin pakanallisiin juhliin. Itse asiassa Kristusta ei varmasti niinkään loukannut näihin juhliin osallistuminen, vaan se, etteivät he olleet tyytyväisiä uuteen uskoonsa. "Herran kiusaaminen" tarkoittaa. että ihminen haluaa ottaa selville, miten pitkälle voi mennä, ennen kuin Jumala rankaisee.
10.Israelin historiassa on kaksi esimerkkiä siltä ajalta, kun he napisivat. Ne kerrotaan 4 Moos 14:ssä ja 16:ssa. Paavali viittaa jälkimmäiseen tapaukseen. Tähän napinaan sisältyi myös kapinointia Moosesta ja Aaronia vastaan. "Napina" tarkoittaa tyytymättömyyden äänekästä ilmaisua. Kaiken Jumalaan ja hänen edustajiinsa kohdistetun napinan takana on epäusko.
11.Tässä on uudelleen jakeen 6 yleinen kehotus. Sanat toistetaan, ja entistä voimakkaammin. Se, mitä israelilaisille tapahtui, ei ole mikään ainutkertainen tapahtuma. Samoin käy nyt Jumalan omille tavalla tai toisella, kun he kääntyvät pois hänen luotaan. Jumala piti huolta siitä, että se kirjoitettiin muistiin - kehotukseksi meille. Sana "meille" tarkoittaa myös apostolia itseään. Vt on kirjoitettu meille lopun ajan kristityille varoitukseksi ja muistutukseksi. Mitä lähemmäksi Kristuksen tulemusta tulemme, sitä paremmin Uuden testamentin seurakunta ymmärtää Vanhaa testamenttia.
12."Seisominen" tarkoittaa tässä sitä, että ihminen tuntee olonsa turvalliseksi uskossa. Korinttolaiset tunsivat itsensä varmoiksi tässä tärkeässä asiassa. He olivat jopa ylpeitä tiedoistaan ja oikeuksistaan kristittyinä. Lankeaminen ei tarvinnut välttämättä johtaa sellaisiin kohtalokkaisiin seurauksiin kuin Vt:n esimerkeissä, mutta heitä varoitetaan joka tapauksessa synnistä. Meidän tulee ahkeroida pelolla ja vavistuksella, että pelastuisimme, ja varoa kaikkia uhkaavia vaaroja.
13.Voidaan kysyä, varoittaako Paavali tässä edelleen korinttolaisia, vai onko hän nyt alkanut rohkaista heitä? Todennäköisintä on, että viittaamalla heidän kohtaamiinsa ja voittamiinsa kiusauksiin hän tahtoo auttaa heitä uskomaan, että heidän edessäänkin olevat kiusaukset ovat voitettavissa. Yksi asia on varma: Jumala ei salli heitä kiusattavan yli voimien. Jumala itse ei kiusaa ketään (Jaak 1:13), ja hän valvoo, etteivät kiusaukset tule suuremmiksi kuin he pystyvät kestämään. Vakavien varoitusten jälkeen tarvittiin rohkaisua, etteivät he masentuisi ja tulisi pelokkaiksi. Paavali ei unohtanut Korinton heikkoja kristittyjä, jotka tarvitsivat rohkaisua.
14.Tässä on koko kappaleen yhteenveto. "Rakkaani" on erittäin hellä sana, ja se ilmaisee paremmin Paavalin rakkauden heitä kohtaan kuin jos hän olisi puhutellut vain yleisesti sanalla »veljet». Epäjumalanpalvelulta varjeltuu se, joka on kokonaan vihkiytynyt Herralle ja joka asettaa hänet kaikessa etusijalle. Verbin aikamuoto osoittaa, että heidän tulee jatkuvasti paeta epäjumalanpalvelusta, sen tulee olla tunnusomaista koko heidän elämälleen. Heidän tulee pysytellä kaukana tästä kaikkein vaarallisimmasta synnistä, joka johtaa muihin synteihin.
15.Nyt Paavali vetoaa heidän ymmärrykseensä ja arvostelukykyynsä. Jos he todella ovat ymmärtäväisiä, he käsittävät varmasti, että varoitus on paikallaan. Hän puhuu kunnioittavasti näille järkeville ihmisille, jotka ymmärtävät, mitä hän on tähän asti sanonut ja mitä hän tulee sanomaan. Hän esittää todisteita ja tuo esiin asiansa, ja he saavat sitten itse arvostella. Mikään ei viittaa siihen, että Paavali sanoisi tämän ivallisesti. Heidän piti ratkaista, voiko kristitty syödä uhrilihaa omantuntonsa vastaisesti ja käydä samanaikaisesti Herran pöytään.
16.Tässä puhutaan Herran ehtoollisesta. Sen osoittaa selvästi yhteys kohtaan 11:23 ss. Paavali piti luonnollisena, että tätä ateriaa vietettiin seurakunnassa. Juutalaisilla oli tapana lausua siunaus juodessaan maljasta. Niin tehtiin myös pääsiäisaterialla. Vrt. Matt 26:26 ss. Tässä siunaus sisältää kiitoksen siitä, että Jumala oli antanut maljan. Leivästä Paavali ei sanonut, että se siunataan, vaan että se murretaan. Ellei sitä murrettaisi, sitä ei voitaisi jakaa. Ehtoollinen on yhteyttä ja osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen leivän ja viinin muodossa.
17.Seurakunta on yksi ruumis, vaikka siihen kuuluukin paljon jäseniä. Tässä tarkoitetaan seurakunnan todellista ykseyttä, jollaista koetaan ehtoollispöydässä. Tämä yksi ainoa leipä on yhden ainoan Jumalan ja Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen symboli. Sitä syömällä he ilmaisivat olevansa yhtä hänen kanssaan ja toistensa kanssa.
18."Luonnollinen Israel" tarkoittaa juutalaisten syntyperänsä perusteella muodostamaa Israelia. Tämä jae sisältää viittauksen, että kristityt muodostavat hengellisen Israelin. Ks. lisäksi Room 2:28-29. Syömällä uhreja israelilaiset pääsivät osallisiksi temppelin alttarista. Näin on kaikkien uhrattavaa ruokaa syövien laita. Ehtoollisella kristityt pääsevät yhteyteen Jumalan kanssa Kristuksessa, joka uhrasi itsensä ristin alttarilla sovitukseksi. Rituaalitoimitukset merkitsivät yhdyssidettä, joka tosin oli näkymätön, mutta kuitenkin mitä todellisin. Alttarilla olevan ruuan syöminen merkitsi yhdistymistä siihen, jolle alttari oli vihitty.
19.Epäjumalat sinänsä eivät merkitse mitään. Ne eivät voi häiritä uskovaa, mutta niiden taustalla on yliluonnollisia voimia (j. 20) - pahoja henkivaltoja. Paavali haluaa estää väärinkäsityksen. Jakeessa 18 hän puhuu todellisesta yhteydestä, joka perustuu Jumalan omaan järjestykseen - yhteydestä siihen alttariin, jonka Jumala oli käskenyt Israelin rakentaa. Kaikki ymmärsivät varmasti, mitä hän tällä tarkoitti, mutta hän halusi kuitenkin sanoa selvästi, ettei epäjumalia ole, vaikka niille uhrataan uhreja.
20.Pakanat osallistuivat pahoille hengille uhraamiseen, tosin tietämättään. Jokainen epäjumalanpalvelusrituaali liittyy itse asiassa riivaajiin. Pahat henget käyttävät hyväkseen ihmisten halua palvella jumalia. Niinpä sellaisen harjoittaminen ei ole viatonta eikä neutraalia. Se on tosiasiassa uhraamista pahoille hengille. Vrt. 5 Moos 32:17. Epäjumalanpalveluksen välityksellä pahojen henkivaltojen voima ilmenee aivan erityisellä tavalla.
21.Kun apostoli tässä puhuu asiasta, jota he eivät voi tehdä, hän ei tarkoita fyysistä mahdottomuutta. Hän tarkoittaa, että on mahdotonta osallistua hengellisesti ja moraalisesti sekä Herran pöytään että riivaajien pöytään. Kreikkalaisessa kirjallisuudessa sanaa "pöytä" käytetään myös pakanoiden alttareista. Ajatellaan, että uhraava ihminen kuvittelee istuvansa aterialla yhdessä epäjumalien kanssa. Näillä kahdella pöydällä on suuri ero. Riivaajien pöytä on uhriateria, kun taas Herran pöytä on ateria, jolle kirkastettu Herra kutsuu kansansa muistelemaan hänen kuolemaansa (11:25).
22.Tällaista rohkenevat tehdä vain ne, jotka luulevat olevansa Jumalaa voimakkaampia. Kukaan ei todellisuudessa pysty puolustautumaan hänen vihansa seurauksia vastaan.
Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi
23.Kristityllä on teoreettisesti ajatellen oikeus tehdä, mitä tahansa, mikä sinänsä ei ole syntiä, mutta "ratkaiseva tekijä" on toisten ihmisten huomioon ottaminen. On punnittava joka taholta, onko kyseinen teko hyödyksi. Tämä asettaa käytännössä rajat kristityn vapaudelle. Hyödyllisyyteen kuuluu luonnollisesti myös ihmisen oma hengellinen hyvinvointi. Vapaus, jota nautitaan toisten kustannuksella, ei voi koitua siunaukseksi itsellekään. Ratkaisevaa ihmisen käyttäytymisen arvioimisen kannalta ei siis ole henkilökohtainen vapaus, vaan se, onko se hyödyksi ja rakennukseksi.
24.Kristillisen elämän ja kristityn vapauden korkein ilmenemismuoto ei ole itsemme, vaan toisten huomioon ottaminen. Toisten parasta tavoitteleva ei milloinkaan aseta omia etujaan ensimmäiselle sijalle. Meidän tulee välttää itsekkäitä ratkaisuja ja ottaa huomioon heikkojen veljiemme omatunto. Jokainen Jeesuksen opetuslapsi on velvollinen huolehtimaan, ei vain itsestään ja omasta edustaan, vaan myös toisista.
25.Kristitty on yleensä vapaa noudattamaan Hengen valaiseman omantunnon kehotuksia. Niinpä hän voi ostaa lihaa kyselemättä, mistä se on peräisin. Hänen ei tarvitse olla huolissaan siitä, onko se uhrattu sitä ennen temppelissä vai ei. Hänellä on lupa ostaa ja syödä sitä. "Omatunto (syneidêsis)" kuvaa oikeastaan ihmisen sisimmässä olevaa tietoisuutta siitä, onko jokin oikein vai väärin. Se on moraalinen tuomitsija, joka ei kysy, onko siitä hyötyä vai haittaa. Se ei liity millään tavalla rangaistuksen pelkoon.
26.Tämä on varsinainen syy siihen, että he voivat syödä kaikenlaista lihaa. Kaikki Jumalan lahjat ovat hyviä kun ne pyhitetään sanalla ja rukouksella (1 Tim 4:4-5). Liha on peräisin Jumalalta, olipa se sitten epäjumalille uhrattua tai ei. Hän on pyhittänyt kaiken ihmisen käytettäväksi. Epäjumala ei siis voi tehdä ruokaa saastaiseksi. Ihminen voi saastuttaa itsensä syömällä sitä epäjumalan juhlassa, mutta »epäjumala» ei pysty tekemään sille mitään. Lihan laatu ei huonone siitä, että se on ollut epäjumalan alttarilla. Paavali lainaa tässä Psalmin 24 jaetta 1.
27.Tässä apostoli ottaa esiin toisen esimerkin, joka osoittaa, että on luvallista syödä lihaa, joka on voinut olla epäjumalille uhrattuna. Hän edellytti, että kristityt seurustelivat myös pakanoiden kanssa, mutta heidän ei pitänyt olla missään tekemisissä vilpillisten kristittyjen kanssa. Oman omantuntonsa tähden heidän ei kuitenkaan tarvinnut kysellä, mistä liha oli peräisin.
28.Syömiskieltoa ei määrätä tässä sen perusteella, että liha on uhrilihaa, vaan koska syöjä saattaisi joutua loukkaamaan toisen ihmisen omaatuntoa.
29.Kristitty itse ei saisi tästä huonoa omaatuntoa, ikään kuin hän olisi tehnyt jotakin väärää. Hänellä oli täysi oikeus syödä, mitä pöytään pantiin. Lähimmäisen omantunnon laita oli toisin. Jos käytämme vapauttamme omien halujemme mukaan, on olemassa vaara, että loukkaamme lähimmäisemme omaatuntoa, minkä seurauksena tämä tuomitsee vapautemme.
30.Kaikki on luvallista Jumalan armon tähden. Miksi sitten se, mitä teen, tulkitaan synniksi? Emme voi estää pahoja ihmisiä pilkkaamasta meitä, mutta emme myöskään saa antaa heille aihetta siihen.
31.Tässä on salaisuus hengellisesti terveen asenteen säilyttämiseksi kaikissa olosuhteissa. Mikään teko ei sinänsä ole uskonnollinen tai maailmallinen. Teon laatu riippuu tekoa ohjaavasta hengestä ja sen liikkeelle panevasta vaikuttimesta. Mikään elämämme tai käyttäytymisemme alue, oli se sitten miten vähäpätöisen tuntuinen hyvänsä, ei voi olla tämän periaatteen ulkopuolella. Tavoitteenamme tulee aina olla Jumalan kunnia! Kunnian antaminen kaikessa Jumalalle merkitsee sitä, ettemme katso itseemme, vaan kiinnitämme katseemme Jumalaan. Hänen kunniansa on ajatuksissamme etusijalla.
32.Tässä mainittu ihmisten jako kolmeen ryhmään on nytkin voimassa, sillä kreikkalaisilla tarkoitetaan pakanoita. Kaikki, jotka eivät ole juutalaisia, ovat pakanoita, hepreaksi "gojim". Vt:ssa tunnettiin tämä kahtiajako, mutta Ut:ssa lisäksi tulee kolmas käsite, nimittäin »Jumalan seurakunta», johon kuuluu sekä Kristukseen uskovia juutalaisia että pakanoita.
33.Paavali käyttää jälleen itseään esimerkkinä. Inhimillisesti katsoen hän oli luopunut kaikesta voidakseen palvella Mestariaan aina ja kaikessa. Hänen johtoajatuksenaan oli lähimmäisten pelastuminen.