LUKU 6 KOMMENTAARI

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1.Kor. 6:1-20)

Uskovien kiistojen selvittämisestä

1.Korinttolaiset eivät ilmeisesti olleet ymmärtäneet, ettei heidän kristityn arvolleen sopinut pyytää uskottomia pakanoita ratkaisemaan riitojaan. Paavali ei tarkoittanut sitä, että pakanalliset tuomarit olisivat tehneet vääriä ratkaisuja, vaan että uskovien välisten oikeusjuttujen ratkominen maallisissa tuomioistuimissa oli kristittyjen alennustilan osoitus. Vaikka sana "jolla" on yksikössä, se ei merkitse, että hän olisi tiennyt vain yhdestä tällaisesta tapauksesta Korintossa. Niitä oli useita (j. 7).

2.Kysymys "ettekö tiedä" esiintyy tässä kirjeessä usein - pelkästään tässä luvussa kokonaista kuusi kertaa (jj. 2,3,9,15,16,19). Saattoivatko he, jotka muuten kerskasivat viisaudestaan, olla tietämättömiä tällaisista asioista! Juutalaisten uskoon sisältyi tieto, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman (Dan 7:22). Vrt. Matt 19:28 ja Ilm 20:4. Tämän perusteella heidän olisi toki pitänyt pystyä ratkaisemaan kristittyjen seurakunnassa syntyviä kysymyksiä. "Aivan vähäpätöisiä asioita", maallisiin asioihin liittyviä riitoja, omaisuuskiistoja jne.

3.Tämä viittaa luultavasti langenneisiin enkeleihin, koska Raamatussa ei missään sanota, että pyhät enkelit tuomittaisiin. Jos pyhille kerran uskotaan näin suuri tehtävä, olisi merkillistä, elleivät he pystyisi tuomitsemaan maan päällä aivan yksinkertaisia tapauksia. Jes 24:21; Juud 6; 2 Piet 2:4. "Maallinen (biètikos)", 'tähän elämään liittyvä' ("bios", 'elämä'). Sanaa käytetään myös Luuk 21:34:ssa (elatus). Se kuvaa asioita, jotka ovat suhteellisen vähäpätöisiä iankaikkisuuteen verrattuna. Vastaava latinan ilmaisu on "saeculum", alun perin '100 vuoden pituinen ajanjakso'; vrt. »maallinen, sekularisoitunut».

4.Kreikkalaiset seurasivat mielellään oikeudenkäyntejä. He pitivät niitä ajanvietteenä. Kristittyjen oli luovuttava sellaisesta; siihen ei kannattanut tuhlata aikaa. Sitä paitsi se oli vaaraksi heidän veljesrakkaudelleen. Viimeinen lause vaikuttaa ironiselta. Tällä tarkoitetaan epäuskoisia, joilla ei ole seurakunnassa valtaa eikä auktoriteettia.

5.Paavali antaa kristillisen ohjeen riitaisuuksien ratkaisemisesta. He olivat käyttäytyneet tavalla, joka ei lainkaan sovi kristityille, ja apostoli halusi heidän häpeävän sitä. "Joka voisi ratkaista veljien välin" - syyttävän ja syytetyn veljen välisen riidan.

6.He eivät etsineet kristittyä veljeä, joka olisi voinut saada aikaan sovinnon heidän välilleen, vaan menivät riitelemään tuomioistuimeen. Tässä menettelyssä oli kaksi valitettavaa seikkaa: 1) Oikeudenkäynti sovittelijan kutsumisen sijasta. 2) Uskottoman, so. pakanan, tuomioon alistuminen.

7.Heidän menettelynsä oli väärä, ja he aiheuttivat sillä Kristuksen asialle vahinkoa vielä enemmän kuin riidoillaan. Yhden ihmisen kokema kärsimys oli merkityksettömän pieni verrattuna siihen julkiseen häpeään, joka syntyi kristittyjen riidellessä toistensa kanssa oikeussaleissa. Kristittyjen tulee rakastaa Mestarin asiaa enemmän kuin omia etujaan. Meidän tulee pelätä enemmän vahinkoa Kristuksen asialle kuin omien oikeuksiemme riistämistä.

8.Asenne, joka näkyy siinä, että vaaditaan tällaista välienselvittelyä veljien kanssa, johtaa väistämättä myös toisten vahingoittamiseen. Riita-asiassa ei koskaan ole pelkästään voittava osapuoli, vaan aina myös häviäjä. Se, joka tekee vääryyttä veljelleen ja vahingoittaa häntä, saa osakseen Jumalan vihan (1 Tess 4:6) ja saattaa jäädä hänen valtakuntansa ulkopuolelle (j. 9).

9.Paavali esittää yleisiä periaatteita taistellakseen huonoa moraalia vastaan. Ei ole sattuma, että hän siirtyy maallisten tuomioistuimien oikeudenkäynneistä luettelemaan paheita. Paavali on selvästi sanonut, ettei kristityn tule aina pitää kiinni oikeuksistaan, vaan soveliaampaa on kärsiä vääryyttä. Mutta vääryyden tekijät eivät saa periä Jumalan valtakuntaa. Jos itse pidämme kiinni oikeuksistamme ja vaadimme niiden kunnioittamista, meidän on myös ymmärrettävä, että Jumalalla on oikeus vaatia samaa. Korintto oli siihen aikaan tunnettu siveettömyydestään. Tässä mainitut kaksi viimeistä ryhmää on selitetty homoseksuaalisten suhteiden passiivisiksi ja aktiivisiksi osapuoliksi.

10.Kristinuskon tulee ehdottomasti johtaa myös aivan uuteen elämäntapaan. Tässä mainitun kaltaisten paheiden harjoittaminen merkitsee Kristuksen kieltämistä. Korinttolaiset olivat päässeet vapaiksi kaikesta tästä pahuudesta (j. 11), mutta he olivat vaarassa langeta jälleen vanhaan elämäntapaansa. Rosvojen ("anastajien") ja "varkaiden" mainitseminen erikseen johtuu siitä, että edelliset varastamisen lisäksi käyttivät myös väkivaltaa. Vrt. Ilm 22:15 ja Gal 5:19-21.

11.Osa seurakunnan jäsenistä oli ollut tällaisten paheiden vallassa, mutta he olivat vapautuneet vanhasta elämästä. Nyt heidät oli pyhitetty Jumalan temppeliksi, eikä tässä temppelissä ollut tilaa tällaisille paheille. Paavali käyttää kolminaisuuteen viittaavaa sanontaa - Jumalan, Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimeä.

Ruumis pyhitettäköön Herralle

12.Jakeen alkuosa oli luultavasti sananparsi, joka oli Korintossa tunnettu ja usein käytetty. Paavali oivalsi sen tarkoituksen oikein, mutta hän ei ollut samaa mieltä päätelmästä, joka sen perusteella tehtiin. Siksi hän lisäsi siihen heti, että "ei kaikki ole hyödyksi". Kristityn tulee käyttää vapauttaan vastuunsa tuntien (Gal 5:13; 1 Piet 2:16). Kristillisyys ei voi sallia seksuaalista kevytmielisyyttä.

13.Syömämme ruoka kulkeutuu vatsaan ja sulaa. Kuoltuamme vatsakin hajoaa. Jumala on säätänyt nämä molemmat tapahtumasarjat. Niinpä ruoalla ei voi olla merkitystä iäisyyden kannalta. Ruokalakien suhteen korinttolaisten periaatteet ovat hyväksyttävät, mutta ilmeisesti seurakunnassa oli sellaisia, jotka ulottivat nämä periaatteet sukupuolielämän ja sukupuolivietin tyydyttämisen alueelle: että se voi tapahtua kenen kanssa tahansa, milloin ja missä tahansa. Paavali sanoo tähän päättäväisen vastalauseensa. Ruumis on apostolille paljon enemmän kuin pelkkää kudosta. Se on tarkoitettu Herran palvelemiseen (Room 6:12 ss.; 12:1). Paavali ei kiellä ainoastaan haureutta, vaan sanoo, että tällä tavalla on mahdotonta elää.

14.Sukupuoliyhteyttä ei voi ollenkaan verrata syömiseen, vaan se on tapahtuma, joka koskee koko ihmistä. Siksi se ei vaikuta ainoastaan ruumiillisiin jäseniin. Ruumiimme on nouseva kerran kuolleista, ja siksi sitä ei saa käyttää haureuden harjoittamiseen. Ruumiin ylösnousemus merkitsee myös sitä, että sen jäsenet nousevat ylös. Vrt. Room 6:3-11. Ihmisen ylösnousemus yhdistetään aina Kristuksen ylösnousemiseen ja taivaaseenastumiseen. Vrt. luku 15, 2 Kor 4:14. Meidät tehdään eläviksi Kristuksen tulemuksessa, 1 Kor 15:22.

15.Koska ruumiimme ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, niiden yhdistäminen porttoon on mahdotonta. Sanat "ettekö tiedä" viittaavat siihen, että kristittyjen ainakin pitäisi tietää tämä asia. "Ottaisinko (airè)", 'ottaa pois'. Näin tehtäessä ensinnäkin Herralta riistetään hänelle kuuluvaa, mutta myös uskovan ruumis tulee häväistyksi. Laillisesta sukupuolisuhteesta ei näin voi sanoa, sillä uskovan avioliitto on pyhitetty, vaikka toinen osapuoli ei olisikaan uskova, 7:14.

16.Suhde porttoon tuhoaa Kristuksen ja hänen morsiamensa välisen yhteyden. Paavali tiesi varsin hyvin, missä kohden hänelle esitettäisiin vastaväitteitä ja epäilyjä. Toteamus, että heidän ruumiinsa olivat Kristuksen jäseniä, ei herättäisi vastalauseita. Mutta he saattaisivat kiistää sen, että siveettömän teon seurauksena heidän ruumiinsa tulivat porton jäseniksi. Heidän mielestään se oli tällaisen yhteyden merkityksen liioittelemista. Siksi Paavali kirjoitti juuri näin. "Yhtyä (kollaè)", ks. Luuk 15:15.

17.Olemme jo päässeet hengelliseen yhteyteen Kristuksen kanssa. Niinpä siveettömyys on eräänlaista hengellistä kaksinnaimista. Edellisessä jakeessa puhutaan ruumiista, lihasta, fyysisestä yhteydestä. Tässä kysymys on siitä, että olemme yksi henki Kristuksen kanssa, ja tämä on Raamatussa kaikkein voimakkain ykseydestä käytetty ilmaisu. Lammas voi lähteä pois paimenen luota, oksa voidaan hakata irti viinipuusta, jäsenet voivat irrota ruumiista, mutta kun kaksi henkeä tulee yhdeksi, kuka voi niitä erottaa? Uskovan yhteys Kristukseen on hengellistä yhteyttä. Henki, jonka hän on ottanut vastaan, on Kristuksen Henki (Room 8:9-11). Tässä Hengessä uskovista tulee Kristuksen jäseniä, yksi ruumis hänessä (Room 12:5; 1 Kor 12:13; Ef 5:30).

18.Haureus häpäisee ihmisen ruumista enemmän kuin mikään muu synti. Paavali ei sano, että heidän tulee keskustella asiasta tai taistella sitä vastaan, että heidän tulee nujertaa vaaralliset halut, vaan että heidän tulee "paeta". Pakeneminen on tässä asiassa todellista rohkeutta. Joosef on esimerkki tällaisesta pakenemisesta (1 Moos 39:12).

19.Se, mitä jakeessa 3:16 sanotaan seurakunnasta kokonaisuutena, sanotaan tässä jokaisesta sen jäsenestä. Paavali viittaa tosiasioihin, joiden olisi pitänyt olla heille hyvin tuttuja. Hän sanoo "teidän ruumiinne", mutta se ei ole meidän omamme, niin että voisimme tehdä sille mitä haluamme. Kristityllä ei oikeastaan ole lainkaan omistusoikeutta ruumiiseensa eikä siinä asuvaan henkeen. Me olemme Jumalan Pojan verellä ostettuja, Apt 20:28. Ruumiin pyhittää uskovassa asuva Pyhä Henki, niin kuin kirkkaus täytti Jerusalemin temppelin (1 Kun 8:11). Sen vuoksi sitä tulee kohdella kunnioituksella, sehän on Hengen temppeli.

20.Pyhän Hengen temppelinä olemisessa on kaksi puolta: hän on meidän ja me olemme hänen. Jumala lunasti meidät omakseen suorittaessaan meistä maksun Poikansa verellä (Apt 20:28). Kaikki on ostettu samoilla lunnailla, nekin, jotka kieltävät Herran, (2 Piet 2:1), mutta kaikki eivät ole ottaneet lunastusta vastaan.

Sivun alkuun

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita