LUKU 5 KOMMENTAARI

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1.Kor. 5:1-13)

Tuomio siveettömyydestä seurakunnassa

1.Kirjoitettuaan seurakuntaa uhkaavasta jakautumisesta apostoli ryhtyy nyt käsittelemään niitä erityisongelmia, joista hän on kuullut. Niistä ensimmäinen on erityisen karkea moraalittomuus. Vaikka siveettömyys oli Korintossa hyvin tavallista, tätä tapausta pidettiin sielläkin aivan poikkeuksellisena. Tämä nainen oli ollut tai oli edelleenkin naimisissa miehen isän kanssa. Hän ei kuitenkaan ollut miehen äiti - ehkä hän oli eronnut tai leski. Koska naista ei tuomittu rangaistukseen, hän oli ehkä pakana. 3 Moos 18:8 kieltää sukupuoliyhteyden äitipuolen kanssa.

2.Vaikka Paavali oli järkyttynyt synnistä, hän oli vielä enemmän harmistunut Korinton seurakunnan asenteesta syntistä kohtaan. He olivat hyväksyneet tilanteen eivätkä puuttuneet siihen millään lailla. Heidän olisi pitänyt murehtia ("pentheè", sana, jota käytettiin kuolemaan liittyvästä surusta).

3.Paavali oli apostoli, mutta hän ei ottanut asiaa seurakunnalta omiin käsiinsä. Hänen käsityksensä asiasta oli selvä, samoin hänen päätöksensä, mutta hän korosti sitä, että asian ratkaisu kuului seurakunnalle. Kun hän sanoo olevansa ruumiillisesti poissa tehdessään päätöksensä, korostuu heidän saamattomuutensa vielä enemmän. Niiden, joiden keskuudessa syntiä harjoitettiin, olisi pitänyt käydä siihen käsiksi jo paljon aikaisemmin. Myöhemmin korinttolaiset menettelivät tällaisessa tapauksessa niin kuin pitääkin (2 Kor 2:6).

4.Ainoastaan seurakunnan "Herran Jeesuksen nimessä" suorittamalla toimenpiteellä on jotakin arvoa. Kysymyksessä on seurakuntakuri. Synti loukkasi Jeesuksen pyhää nimeä, ja tuomion oli viime kädessä tultava Kristukselta itseltään. Se oli lausuttava "Herran Jeesuksen voimalla". Paavalin mukanaolo hengessä saattaa viitata siihen, että hän halusi varata aikaa rukoillakseen erityisesti tämän asian puolesta.

5.Ainoa samansuuntainen Ut:n kohta näyttää olevan 1 Tim 1:20, jossa synti kaikesta päätellen oli hengellinen rikkomus. Rangaistus merkitsi ensinnäkin sitä, että mies erotettiin seurakunnasta. Jakeessa sanotaan "liha (sarks)", ei ruumis "(sèma)". Hengellinen synti voi aiheuttaa fyysistä tuskaa (psykosomaattista), 1 Kor 11:30. Mutta on ilmeistä, että rangaistus tarkoitti muutakin, vaikka ei olekaan täysin selvää, mitä se oli. Kun syntiä tehnyt erotettiin seurakunnasta, se oli osoitus siitä, että hän oli joutunut takaisin pakanuuteen ja saatanan vallan alaisuuteen. Mutta Paavali uskoi parannuksenteon mahdollisuuteen. Rangaistuksen tarkoitus oli siis miehen nöyryyttäminen, niin että hän ymmärtäisi tilanteen ja tunnustaisi syntinsä. Rangaistus sisälsi sen tähden myös nuhteen. Tarkoitus oli, että hän palaisi takaisin koettelemusten, tuskien ja seurakuntayhteyden menettämisen kasvattamana.

6.He kerskuivat olevansa parempia kuin muut, mutta vielä vakavampaa oli se, että he kerskuivat asioista, jotka olivat suoranaisesti syntiä. Tällainen asenne, kevytmielinen suhtautuminen synnin hapatukseen, vaikuttaisi pian koko seurakuntaan. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta "hapatus" kuvaa juutalaisessa kirjallisuudessa jotakin huonoa ja pahaa vaikutusta. Tässä ajatellaan enemmän hapatuksen tehoa kuin hapatusta epäpuhtauden vertauskuvana (Matt 13:33; 16:6; Gal 5:9). Hapatus oli edelliseltä leivontakerralta jäänyttä taikinaa, joka oli sillä välin käynyt. Juutalaiset rinnastivat käymisen ja pilaantumisen toisiinsa, minkä vuoksi hapatus kuvasi tuhoavaa vaikutusta. Siksi pääsiäisleivänkin tuli olla happamatonta.

7.Tässä käytetään juutalaisten vertauskuvaa hapatuksesta, joka poistettiin taloista, ennen kuin pääsiäistä voitiin viettää. Niinpä hapatus ei enää kuvaa vain jotakin vähäistä, joka voi kasvaa suureksi, vaan myös saastaista. Epäilemättä korinttolaiset tunsivat hyvin juutalaisten oloja, joten heidän oli helppo ymmärtää vertaus. Hapatus poistettiin niisan-kuun 13. päivänä tai viimeistään neljännentoista päivän aamuna, ennen kuin pääsiäisjuhlaa alettiin viettää, ja se oli suuritöinen urakka. Kodin jokainen nurkka, missä säilytettiin leipää tai mihin oli saattanut pudota murusia, tutkittiin oikein tarkkaan, samoin kaikki pimeät komerot. Samanlainen puhdistus korinttolaisten oli syytä tehdä seurakunnassaan. Tämän perusteella on arveltu, että kirje on kirjoitettu pääsiäisaikaan. »Viettäkäämme siis juhlaa ...» - pääsiäisjuhlaa ja happamattoman leivän juhlaa.

8."Siis" - sen perusteella, että meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu. "Puhtaus (eilikrineia)", läpinäkyvää kirkkautta, josta auringonpaistekaan ei voi paljastaa mitään epäpuhtautta. Puhtaus viittaa vaikuttimien, "totuus" taas tekojen puhdistamiseen.

9.Paavali ei ole tässä kirjeessä kirjoittanut tästä mitään, joten hänen on täytynyt lähettää korinttolaisille aikaisemminkin jo kirje vastaukseksi heidän kysymyksiinsä. Seuraavassa jakeessa hän selittää lähemmin, mitä hän tarkoittaa, mutta korostaa jo tässä, että moraalittomuudelle ei saa antaa jalansijaa kristittyjen parissa.

10.Tämä on jakeen 9 luonnollinen selitys ja rajoittaa kyseistä ohjetta. Voidakseen kokonaan välttää tällaisten ihmisten kanssa seurustelemista heidän pitäisi lähteä pois maailmasta. Hänen aikaisemmat kirjeensä olivat ehkä aiheuttaneet väärinkäsityksiä tässä asiassa. Kristittyjen velvollisuus on olla maailmassa, vaikka he eivät olekaan maailmasta (Joh 17:11,16). Vaikka kaikki synti onkin syntiä Jumalaa vastaan, voidaan sanoa, että haureutta harjoittava tekee syntiä erityisesti itseään kohtaan, kun taas ahneet ja varkaat tekevät syntiä toisia ihmisiä ja epäjumalanpalvelijat eritoten Jumalaa vastaan.

11.Hän tarkoitti sitä, ettei heidän tulisi olla yhteydessä henkilöön, joka tunnustautui kristityksi mutta joka kielsi tämän tunnustuksen elämäntavallaan. Tällainen ihminen ei ollut mikään todellinen veli. Apostoli lisää vielä pilkkaajat ja juomarit jakeen 10 luetteloon. Tällaisten ihmisten kanssa syömisen kieltäminen ei ole ristiriidassa Jeesuksen menettelyn kanssa, hänhän söi yhdessä publikaanien ja syntisten kanssa. Periaate on täysin selvä: Emme saa olla läheisessä yhteydessä sellaisen kanssa, joka väittää olevansa kristitty mutta kieltää sen elämällään katumatta elämäntapaansa.

12.Seurakuntaan kuuluvat ja kuulumattomat ovat erilaisessa asemassa. Paavali selvittää, ettei hänen eikä seurakunnankaan asia ollut tuomita ulkopuolisia. Seuraavassa jakeessa hän sanoo, että Jumala on näiden tuomari. Aivan toisin on seurakuntalaisten laita. Seurakunnan tulee tuomita heidät. Se on siis velvollinen puuttumaan jäsentensä synteihin. Seurakunnan rajojen sisällä tulee harjoittaa seurakuntakuria.

13.Ulkopuoliset tuomitsee Jumala eikä seurakunta. Tämä koskee sekä tämänhetkistä että tulevaa tuomiota. Monet Korintossa asuvat pakanat saattoivat elää paljon pahempaa elämää kuin tässä luvussa on kuvattu, mutta eihän heitä voitu erottaa yhteisöstä, johon he eivät kuuluneet! Seurakunnalla ei ole oikeutta eikä velvollisuutta tuomita niitä, jotka eivät ole sen jäseniä, mutta omien rajojensa sisällä sen tulee pyrkiä pysymään puhtaana, mikäli suinkin mahdollista. Vrt. 5 Moos 13:5.

Sivun alkuun

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita