LUKU 9. KOMMENTAARI

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Kor. 9:1-27)

Apostolin oikeuksista ja velvollisuuksista

1.Paavali mainitsi sekä apostoliset oikeutensa että vapautensa kristittynä. Häntä eivät enää sitoneet kiistanalaiset Mooseksen aikaiset rajoitukset (vrt. j. 21; 10:29; Gal 2:14; 4:12; 5:1). Kreikkalaisten käsitys vapaudesta merkitsi suurin piirtein sitä, että ihminen sai päättää itse itsestään, kun taas apostoli vapaudessaankin oli koko ajan Kristuksen orja. "Vapaa (eleutheros)", ennen kaikkea 'vapaa menemään, minne tahtoo'. Paavali oli nähnyt Herran Damaskon ulkopuolella, ja siihen hän nyt viittaa (Apt 9:3 ss.).

2.Korintossa oli puolue, joka asetti koko hänen apostolin tehtävänsä kyseenalaiseksi, mutta jo Korinton seurakunnan pelkkä olemassaolo vahvisti hänen apostolinvirkansa. Siksi Paavali korostaa sanaa "teille". He olivat hänen tekonsa Herrassa (j. 1). "Sinetti" oli omistussuhteen merkki. Korinton uskovat tavallaan valtuuttivat Paavalin apostolintehtävään. Voidaan sanoa, että samalla tavalla toisetkin hänen perustamansa seurakunnat olivat tällaisia »sinettejä».

3."Tämä" viittaa edelliseen jakeeseen. "Asettua tutkimaan (anakrinè)", 'tutkia tarkoin, suorittaa tarkka tutkimus'. Verbin preesensmuoto viittaa siihen, että joku korinttolainen oli parhaillaan häntä näin tutkistelemassa.

4.Tuskin Paavali tässä tarkoittaa uhrilihan syömistä tai syömistä yleensä. Sen sijaan hän puhuu apostolin oikeudesta saada ruokansa ja juomansa palkaksi niissä seurakunnissa, jotka hän oli perustanut ja joita hän palveli. Vaikka Paavali ei ollut ottanut palkkaa, hänellä olisi ollut siihen täysi oikeus.

5.Tämä osoittaa, ettei Paavali ollut naimisissa. Joka tapauksessa hänen vaimonsa, jos hänellä oli sellainen ollut, oli kuollut ennen kyseistä aikaa. "Uskonsisar" ei mitenkään voi tässä tarkoittaa ketään muuta kuin vaimoa. Vahvistaakseen sanojaan apostolin oikeudesta Paavali viittaa toisiin apostoleihin, Herran veljiin (jotka eivät kuuluneet alkuperäiseen opetuslasten joukkoon) ja Pietariin (joka oli yksi heistä).

6."Barnabas oli" ilmeisesti Paavalin tavoin kieltäytynyt ottamasta korvausta työstään. On mahdollista, että he sopivat tästä periaatteesta jo ensimmäisellä yhteisellä lähetysmatkallaan (Apt 13:2 ss.). Seurakunnille ei koitunut mitään kuluja heidän vuokseen. Paavalin halukkuus hankkia itse elatuksensa on erityisen esimerkillinen, kun otamme huomioon, että kreikkalaiset halveksivat ruumiillista työtä.

7.Tässä on oikeastaan kolme kysymystä. Kaikissa on vertauskohta, joka liittyy apostolin työhön. Maa tai kaupunki huolehti sotilaan varustamisesta, kun tämä lähti sotaan, ja maksoi hänelle palkan hänen taistellessaan sodassa. Viinitarhan istuttajalla on tietenkin etuoikeus sen hedelmiin. Paimenet saivat elantonsa kaitsemastaan karjasta. Periaatteena on, että työtä tekevän on saatava elatuksensa työstään. Oli johdonmukaista, että seurakunnat huolehtivat sananjulistajiensa aineellisesta toimeentulosta.

8.Paavali käyttää kuusi kertaa ilmaisua "puhua ihmisten tavalla", mutta tässä hän ei tyydy vain siihen, vaan vetoaa sanojensa tueksi myös kirjoituksiin. Jumala itse haluaa ihmisen saavan työstään palkan.

9.Kun kerran Herra pyytää meitä huolehtimaan eläimistä, olisi epäjohdonmukaista, ellei hän haluaisi meidän pitävän yhtä hyvää huolta lähimmäisistämme. Paavalin lainaama raamatunkohta ilmaisee, että Jumala välittää häristäkin, mutta tätä ei sanota oikeastaan härän vuoksi, vaan ihmisen. Jumala ajatteli ihmisiä antaessaan härkää koskevan ohjeen. Lainaus on 5 Moos 25:4:stä.

10.Työntekijän tulee saada palkkansa, eikä se ole vain ihmisjärjen ajatus, vaan jumalallinen periaate. Kyntäjä on työstään henkilökohtaisesti kiinnostunut, ja hän paneutuu siihen tietäen olevansa ensimmäinen, joka saa nauttia sadon hyvyydestä. Samoin Jumalan valtakunnan työntekijällä on oikeus toivoa sitä. Vrt. Joh 4:36.

11.Tämä on apostolin perustelujen johtopäätös. Hän esittää Jumalan itsensä säätämän vanhurskauden periaatteen. "Hengellinen hyvä" on sitä hyvää, minkä oikeastaan Jumalan Henki tuo esiin ja mikä kuuluu hänelle. Juuri tämän hyvän avulla hengellistä elämää pidetään yllä ja ravitaan. Siemen oli hengellistä, ja siitä tulee tietenkin hengellistä hedelmää, mutta hedelmien ei välttämättä tarvitse olla pelkästään hengellisiä. Paavali sanoo, että hengellinen työ tulee palkita myös aineellisesti.

12."Muut" viittaa tässä muihin apostoleihin, joko todellisiin (j. 5) tai vääriin (2 Kor 11:20). Paavalin asema korostuu entisestään, kun hän vertaa itseään toisiin, jotka saivat ihmisiltä tukea. Miksei hänkin sitten saisi saada sitä? Hän oli laskenut Korinttoon perustuksen, ja pelkästään sen olisi pitänyt riittää ratkaisemaan asia. Hän ei kuitenkaan käyttänyt tätä kiistatonta oikeutta hyväkseen. Syy ei ollut se, että hän olisi ollut liian ylpeä ottaakseen vastaan rahaa joltakulta eikä se, ettei hän olisi uskaltanut tehdä sitä, vaan hän halusi, ettei se olisi millään tavalla estänyt Jumalan työtä. Hän ohitti koko asian huomaamatta ja valittamatta. Hän ei ilmeisesti myöskään halunnut olla liian sidoksissa mihinkään seurakuntaan. Kristuksen evankeliumi oli Paavalin elämässä ja työssä aina ensimmäisellä sijalla. Hänen oma mukavuutensa ja omat oikeutensa joutuivat aina toiselle sijalle. Tämä antoi leimansa hänen toiminnalleen sekä Korintossa että muillakin paikkakunnilla, joilla hän julisti evankeliumia.

13.Tässä apostoli viittaa jo esittämäänsä periaatteeseen. Temppelipalvelijat saivat tietenkin elantonsa temppelistä. Tämä koski Jerusalemissa olevaa juutalaisten temppeliä ja myös pakanoiden temppeleitä Korintossa ja muualla. Vrt. 4 Moos 18:8 ss.; 5 Moos 18:1-4, joissa puhutaan leeviläisten oikeuksista. Leeviläiset papit olivat palvelijoita Israelin seurakunnassa, ja Herra määräsi, että heille oli järjestettävä elatukseen tarvittava toimeentulo palvelustehtävänsä perusteella. Samaa periaatetta tuli soveltaa kristittyjen seurakunnassa.

14.Jeesus oli sanonut, että evankeliumia on julistettava ilmaiseksi (Matt 10:8), mutta toisaalta niinkin, että työmies on ruokansa ansainnut (Matt 10:10). Evankeliumin julistajan tuli siis olla vapaa toimeentulon huolista.

15.Paavali ei epäillyt oikeuksiaan; hän vain ei ollut käyttänyt niitä hyväkseen. Hän ei kirjoita näin siksi, että olisi muuttanut käsityksensä ja aikoisi tästä lähtien käyttää oikeutta hyväkseen. Hän aikoo elää entiseen tapaan, täysin riippumattomana toisten taloudellisesta avusta. Paavalin oli helppo sanoa, että evankeliumin julistajien tuli saada evankeliumista elatuksensa, koska hän ei itselleen vaatinut tätä oikeutta.

16.Hän tunsi, että hänen oli jumalallisen käskyn velvoittamana julistettava evankeliumia. Jumalan kutsu pakotti, ajoi hänet siihen. Jos hän olisi saarnannut omasta aloitteestaan, hän olisi suhtautunut maksun ottamiseen toisella tavalla, mutta asia oli toinen, koska hän julisti Jumalan velvoittamana. Paavali ei selitä tarkemmin, mitä tämä voi-huudahdus sisältää. "Minun täytyy se tehdä (epikeimai)", 'painostaa, pakottaa'. Luuk 5:1:ssa sana on käännetty »tunkeutua». Merkityksessä 'olla pantuna jonkin päälle' sanaa käytettiin myös kiven yhteydessä, joka oli Lasaruksen haudan suulla, Joh 11:38, ja kalan, joka oli pantuna hiillokselle Gennesaretin järven rannalla (Joh 21:9).

17.Joko vapaaehtoisesti tai pakosta - hänen oli julistettava evankeliumia. Hän teki sitä iloiten ajattelematta, että hänen täytyisi saada siitä palkka. "Vapaasta tahdosta" kuvaa halukkuutta, jonka takana ei ole mitään pakotetta tai edellisessä jakeessa mainittua »voi»-huutoa. Hän on valmis uhraamaan oikeutensa ja etunsa.

18.Paavalin suurin halu oli palvella ilman palkkaa! Hänen täytyi julistaa, mutta hänen ei olisi ollut pakko saarnata ilman palkkaa. Jakeessa 19 hän korostaa, että tämä toisten palveleminen ja toisten vuoksi uhrautumisen oli hänelle riittävä palkka. Hänen ilonsa ja etuoikeutensa oli julistaa Kristusta ajattelematta taloudellista kannatusta tai toimeentuloa.

19.Paavali oli vapaa mies, mutta hän päätti olla palvelija eli orja antaakseen "kaikille" mahdollisimman paljon, voittaakseen heidät evankeliumille. Hän teki tämän rakkaudesta. Paavali toimi aina sillä periaatteella, että hän luopui kaikesta vähemmän tärkeästä. Hän ei vaatinut oikeuksiaan, jos hän niistä pidättymällä voi palvella Kristuksen asiaa. Tästä jakeesta hän siirtyy toiseen aiheeseen, joka ei ollenkaan liity oikeuteen saada taloudellista kannatusta. Hän käsittelee toisia asioita, joissa hän luopuu oikeuksistaan.

20.Apostoli noudatti kyllä juutalaisten tapoja ja lakia, mutta ei antanut niiden sitoa itseään. Kuvaavia esimerkkejä tästä ovat hänen työtovereidensa Timoteuksen ja Tiituksen tapaukset. Timoteus ympärileikattiin juutalaisten tähden (Apt 16:3), mutta Tiitusta ei pakotettu siihen (Gal 2:3). Jälkimmäisen ratkaisun syynä oli ilmeisesti se, että Tiituksen kohdalla ympärileikkausta olisi pidetty pelastuksen ehtona. Paavali tähdensi selvästi, että vaikka hän oli »ikäänkuin lain alainen», hän ei tosiasiassa ollut lain alla. Vrt. Apt 18:18; 21:24.

21.Nämä "ilman lakia olevat" olivat pakanoita, joilla ei ollut kirjoitettua ilmoitusta Jumalasta. Vrt. Room 2:12 ss. Koska ilmaisu "ilman lakia (anomos)" voidaan ymmärtää väärin, Paavali selvittää, että kyseessä on aivan eri asia kuin laittomuus. Ollessaan pakanoiden parissa hän ei tuntenut juutalaisten lain ja säädösten sitovan itseään, mutta hän ei milloinkaan käyttäytynyt niin kuin olisi Jumalan lain ulkopuolella. Hän oli sitoutunut tottelemaan Kristusta, jonka tahto on käskyistä tärkein. Jerusalemissa Paavali eli juutalaisten lain mukaan, Antiokiassa hän sen sijaan kieltäytyi elämästä niin ja nuhteli Pietaria siitä, että tämä korosti juutalaisuuttaan pakanoiden keskuudessa, Gal 2:11-21.

22.Apostoli meni niinkin pitkälle heikkoja ja tietämättömiä (8:7,10,13) vastaan, että unohti oman vahvuutensa (Room 15:1) ja tunsi itsensä heikoksi yhdessä heidän kanssaan (2 Kor 11:29). Heikot olivat niitä, jotka pahoittivat mielensä sellaisestakin, mikä sinänsä oli luvallista. Tämän jakeen viimeinen lause ei merkitse sitä, että hän halusi suostua johonkin väärään tai poiketa kristinuskon periaatteista, vaan että hän on halukas uhraamaan omat luvalliset etuoikeutensa, jos hän voi sen avulla pelastaa jonkun.

23.Hän tähtäsi ainoastaan siihen, että olisi osallinen evankeliumista yhdessä niiden kanssa, joille hän sitä julisti. Vaikka hän oli apostoli, hänen oli ajateltava omaakin pelastustaan. Paavali ei pelastunut julistamalla pelastusta toisille. Sana "kaiken" viittaa luonnollisesti siihen, mitä hän on juuri sanonut, mutta se sisältää enemmänkin. Hän tarkoittaa, että kaiken, mitä hän tekee, hän tekee evankeliumin tähden.

24.Korintossa järjestettiin antiikin Kreikan kuuluisat urheilukilpailut, nimittäin Isthmoksen kisat, joista olympialaiset muodostuivat. Paavali tiesi, että monet hänen lukijoistaan olivat olleet katselemassa näitä kilpailuja tai ehkä itsekin osallistuneet niihin. Kisat järjestettiin Korinton ulkopuolella joka toinen kesä. "Kilparata (stadion) oli" tietyn pituinen matka (oikeastaan 'säädetty etäisyys') - noin 185 metriä. "Stadion" merkitsi myöhemmin myös olympiajuoksun pituutta. Paavali ei tarkoita sitä, että heidän tulee juosta voittaakseen palkinnon, vaan että he voittajan lailla rientävät kohti päämäärää, Fil 3:14. Tämä on oikeastaan kehotus itsensä kieltämiseen - kuvakieleen puettuna.

25.Jos pakanat saattoivat alistua näin ankaraan itsekuriin saadakseen voittoseppeleen, eivätkö kristityt silloin antaisi kaikkeaan voittaakseen omakseen jotakin paljon arvokkaampaa! Urheilijan oli noudatettava itsensähillitsemistä monella tavalla. Isthmoksen kisoissa hänen täytyi esimerkiksi vannoa harjoitelleensa kymmenen kuukauden ajan ja lisäksi kilpailevansa sääntöjen mukaan.

26.Paavalilla oli juoksunsa päässä maali, tietty tavoite. Hänen elämäntapansa todisti, että se oli todellinen. Toisessa vertauskuvassa hän viittaa nyrkkeilijöihin, joita myös oli kreikkalaisten urheilukilpailuissa. Ennen varsinaista kilpailua verryteltiin leikinomaisesti nyrkein ja asein, käyden eräänlaista varjonyrkkeilyä, jossa huidottiin ilmaan. Se ei kuitenkaan ollut oikeata kilpailua. Sanonta voi viitata myös ohilyöntiin, jonka vastustaja väistää. Paavali ei käyttänyt voimiaan hukkaan. Hän ei tuhlannut energiaansa sellaiseen, mistä ei ollut tuloksia.

27.Hän ei sallinut oman ruumiinsa isännöidä. Paavali tiesi, että hänelläkin oli mahdollisuus langeta ja joutua kadotetuksi, ja hän ojensi elämäntapansa sen mukaan. "Masentaa (hypèpiadzè)", 'sortaa, kiduttaa', sanaa käytetään muuten vain Luuk 18:5:ssä, ja se on siinä käännetty »käydä silmille», oikeastaan 'iske silmän alle'. Sana ilmaisi kovakouraista ja raakaa käsittelyä. Paavali kuritti ruumistaan tavalla, jolla nujerretaan voitettu vihollinen.

Sivun alkuun

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita