(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Kor. 16:1-24)

Keräys Jerusalemin seurakunnalle

1.Tämä lahja oli tarkoitettu Jerusalemin köyhille kristityille, ja se oli erittäin lähellä Paavalin sydäntä. Vrt. 2 Kor 8 ja 9; Apt 24:17; Gal 2:10; Room 15:25. Keräyksestä voidaan päätellä, että alkuajan omaisuuden yhteisenä pitämisestä oli jo luovuttu (Apt 2:44). "Galatia" ei ollut mikään suuri alue, mutta siellä oli useita seurakuntia. Näiden seurakuntien esimerkin tuli rohkaista korinttolaisia, niin että hekin olisivat alttiita uhraamaan. Myöhemmin korinttolaiset mainittiin esimerkkinä muille (Room 15:26).

2."Viikon ensimmäinen päivä" on sunnuntai eli Herran päivä. Näyttää siltä, että sekä juutalaiset että kristityt kokoontuivat sapatinpäivänä, mutta kristityillä oli vielä erityinen jumalanpalvelus seuraavana päivänä. Kehotus kohdistetaan kaikille niille seurakunnan jäsenille, joilla on tuloja tai mahdollisuus antaa jotakin. Jokaisen piti itse määrätä summan suuruus, sen mukaan kuin Jumala oli häntä siunannut. Seurakunnassa ei näytä olleen varainhoitajia, eikä kysymyksessä ollutkaan yhteinen keräys. Paavali ei halunnut, että hän joutuisi suorittamaan keräyksen tultuaan. He saivat koota rahat etukäteen.

3.Epäluuloihin ei saanut olla mitään syytä. Paavali halusi sen tähden Korinton seurakunnan itse valitsevan lähettiläät. Uhraajien tuli valita lähetettävät, ja Paavali, keräyksen alullepanija, antoi heidän mukaansa esittelykirjeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Paavali matkusti itse Jerusalemiin valittujen veljien kanssa (Apt 21:15). Paavali viittaa tähän mahdollisuuteen seuraavassa jakeessa.

4."Jos asia on sen arvoinen" - jos lahja olisi riittävän suuri, niin että apostolin matka Jerusalemiin olisi perusteltu.

Paavalin matkasuunnitelmia

5.Tämä Paavalin tarkoittama matka kesti varmastikin suuren osan kesää ja syksyä, sillä hän matkusti koko Makedonian läpi ja aina Illyrikoniin saakka (Room 15:19). Sieltä hän jatkoi matkaa Korinttoon. Hän ei ollut Makedoniassa tätä kirjettä kirjoittaessaan, mutta hän kertoo, miten oli aikonut matkustaa. Todennäköisintä on, että hän kirjoitti kirjeen Efesosta (j. 8,19).

6.Apostolin alkuperäiseen suunnitelmaan sisältyi vain pikainen käynti Korintossa (2 Kor 1:15,16), mutta suunnitelmat muuttuivat, ja hän katsoi voivansa jäädä sinne pitempään. Ei ollut vielä varmaa, miten hän myöhemmin jatkaisi matkaa. Kävi ilmi, että vietettyään kolme talvikuukautta Korintossa hän päätti matkustaa Syyriaan, mutta kun juutalaiset asettuivat väijyksiin häntä vastaan, hän matkustikin Makedonian kautta (Apt 20:3,6,13,17).

7.Makedoniassa hän pysähtyisi läpikulkumatkalla vain aivan lyhyeksi ajaksi, mutta Korintossa hän halusi viipyä "jonkin aikaa", mikä viittaa pitempään oleskeluun siellä. Sanonta jos "Herra sallii" on Jaak 4:15:n mukaan oikea tapa ilmaista tulevaisuuden suunnitelmiaan. Tällaista kieltä kristitty käyttää, kun hän haluaa olla aina Jumalan kädessä.

8.Syy apostoli Paavalin haluun jäädä Efesoon niin pitkäksi ajaksi selitetään seuraavassa jakeessa. Hän suunnitteli viettävänsä kevään Efesossa, kesän ja syksyn Makedoniassa ja talven Korintossa. Seuraavan vuoden helluntaina hän oli Jerusalemissa. Tämä jae sekä j. 19 tukevat sitä käsitystä, että hän kirjoitti tämän kirjeen Efesosta. "Helluntai" oli yksi juutalaisten kolmesta suuresta juhlasta. Kristillisenä juhlana helluntai sai erityisen merkityksen Pyhän Hengen vuodatuksen johdosta (Apt 2). Paavali ei kuitenkaan tässä mainitse helluntaita juhlana, vaan ajanmääreenä.

9.Kun Jumala avaa oven, kukaan ei voi sitä sulkea, olkoonpa vastustajia miten paljon tahansa ja olkootpa he miten voimakkaita hyvänsä (vrt. Ilm 3:7-8). Paavalin huomautus vastustajista muistuttaa siitä, ettei kristitty saa olla rauhassa silloinkaan, kun ovet ovat avoinna. Siellä, missä on suuria mahdollisuuksia toimia Herran työssä, on myös suuria vaikeuksia. Katso Apt 19.

10.Jakeessa 4:17 apostoli mainitsi lähettävänsä työtoverinsa Timoteuksen Korinttoon. Apt 19:22:sta ilmenee, että Timoteus matkusti Erastuksen seurassa ja että he menivät ensin Makedoniaan. Kehotus, että he huolehtisivat Timoteuksen hyvinvoinnista hänen siellä ollessaan, viittaa tämän arkuuteen ja myös hänen ikäänsä. Useita vuosia myöhemmin apostoli mainitsee hänen nuoruutensa, 1 Tim 4:12.

11.Timoteuksen toiminta oli painavin syy siihen, että heidän tuli ottaa hänet vastaan eikä halveksia häntä mistään syystä. Ei käy selvästi ilmi, keitä nämä Timoteuksen kanssa tulevat veljet olivat. Apt 19:22:ssa mainitaan vain, että Erastus oli hänen kanssaan. Tämä saattaa tarkoittaa myös, että Paavali odotti Timoteuksen palaavan tuoden mukanaan joitakin veljiä Korintosta.

12.Apolloksen maine oli Korintossa varsin korkealla, varsinkin tiettyjen seurakunnan jäsenten silmissä (1:12). Korinttolaiset olivat ilmeisesti ilmoittaneet toivovansa Apolloksen käyvän jälleen heidän luonaan. Paavalikin oli kehottanut häntä lähtemään. He eivät olleet toistensa kilpailijoita, vaan työtovereita Jumalan valtakunnassa. Kummallakin oli oma tehtävänsä. Paavali mainitsee "veljet" jälleen, kuten edellisessäkin jakeessa, ehkä siksi, että hän olisi halunnut Apolloksen lähtevän Timoteuksen ja toisten veljien kanssa. Apollos ei kuitenkaan ollut halukas lähtemään Korinttoon juuri silloin. Ehkä hän ei ennättänyt, jos muut velvollisuudet veivät hänen aikansa, mutta asiaan saattoi vaikuttaa myös Korinton seurakunnassa vallitseva hajaannus ja tieto, että osa sen jäsenistä oli erityisesti hänen kannattajiaan. Hän ei halunnut missään tapauksessa olla lisäämässä hajaannusta.

Kehotuksen sanoja

13.Kaikki tämän ja seuraavan jakeen verbit ovat imperatiivin preesens-muodossa, mikä osoittaa, että Paavalilla ei ollut mielessään vain sen hetken tilanne. Hän toivoo heidän noudattavan hänen kehotuksiaan jatkuvasti.

14.Apostoli muistuttaa asiasta, josta hän on kirjoittanut aikaisemmin (luku 13). Mikään siitä, mitä teemme, ei saa olla rakkauden vaikutuspiirin ulkopuolella. Apostoli puhuu siitä, että kaiken tulee tapahtua rakkaudessa, ei rakkaudella. Rakkaus on nimittäin enemmän kuin pelkkä kristillisten tekojen myötäilijä. Rakkaus on ilmapiiri, jossa kristitty elää ja liikkuu. Rakkauden tulee vallita niin perhe- kuin seurakuntaelämässäkin.

15.Stefanaan uskoontulo avasi tietä monille muille, jotka sitten kokivat saman. Paavali mainitsi tämän miehen ja hänen perheensä jäsenet kristittyjen ansiokkaina edustajina, sellaisina ihmisinä, joita tuli kunnioittaa ja joiden esimerkkiä tuli noudattaa, koska heidän kääntymystään seurasi todellinen kristillinen palvelutyö.

16.Niin kuin he palvelevat, niin palvelkaa te heitä! Eli toisin sanoen: niitä palvellaan, jotka itse palvelevat. Stefanaan perhe oli ollut hyvänä esimerkkinä hyviä tekoja tehden, ja sellaiset ihmiset ansaitsevat huomiota uskonystäviensä taholta.

17.Stefanas oli ilmeisesti sama mies, joka mainittiin aiemmin tässä kirjeessä »Akaian ensi hedelmänä» (j. 15 ja 1:16). Fortunatuksesta ja Akaikuksesta emme tiedä mitään, mutta todennäköisesti nämä kolme muodostivat Korinton seurakunnasta tulleen lähetystön. He olivat tuoneet jakeessa 7:1 tarkoitetun kirjeen. Näiden veljien tulo Paavalin luo sai aikaan sen, ettei hän kaivannut seurakuntaa niin kipeästi.

18.Edustajien lähettäminen Paavalin luo viemään seurakunnan kirjettä osoittaa, että korinttolaiset kaikista vioistaan huolimatta edelleen tunnustivat hänen apostolisen arvovaltansa. Selostus Korinton tilasta ei myöskään ollut pelkästään masentava. Seurakunnalla oli kaikesta huolimatta valoisatkin puolensa (1:4 ss.). Nämä veljet eivät olleet siunaukseksi vain Paavalille, vaan he olivat virkistäneet myös korinttolaisten henkeä. Tämä saattaa viitata siihen, että epäluuloisuus oli jo hävinnyt ja että he saivat olla hyödyksi molemmille osapuolille. Apostoli halusi ehkä myös näin sanomalla osoittaa, että koska he olivat virkistäneet hänen henkeään, hänellä ei ollut epäilystäkään siitä, etteivät he voisi virkistää myös korinttolaisia. Tällaisia veljiä tulee arvostaa.

Lopputerveiset

19."Aasia" tarkoittaa yleensä roomalaista Vähän-Aasian provinssia. Toisinaan nimeä käytettiin myös Efesoa ympäröivästä alueesta (Apt 16:6). Ilmeisesti tässä tarkoitetaan juuri sitä. Akylas ja Priska olivat aviopari, jotka merkitsivät eräässä vaiheessa paljon niin Paavalille kuin hänen työtovereilleenkin. Ks. Apt 18:2,26. "Heidän kodissaan kokoontuva seurakunta" ei tarkoita vain heidän perheeseensä kuuluvaa väkeä, vaan sitä osaa Efeson seurakunnasta, joka kokoontui siellä. Suuret seurakunnat, kuten esimerkiksi Rooman ja Efeson, eivät voineet kokoontua samaan paikkaan, vaan jäsenet kokoontuivat eri kodeissa. Ks. Room 16:5.

20.Itämailla tervehdyssuudelma ilmaisi joko samanmielisten välistä ystävyyttä tai kunnianosoitusta ylempiarvoista kohtaan. Synagoogissa miehet suutelivat toisiaan ja naiset toisiaan. Tästä tuli myös kristittyjen tapa. "Pyhä suunanto" ilmentää siis kristittyjen yhteyttä ja rakkautta. Vrt. Room 16:16; 2 Kor 13:12; 1 Tess 5:26; 1 Piet 5:14. Apostoli näyttää tarkoittavan, että he kirjeen luettuaan tervehtisivät toisiaan tällä tavalla osoittaen keskinäistä kaunista ystävyyttä ja rakkautta. Tekemällä niin Paavalin kirjeen lukemisen jälkeen he osoittaisivat olevansa yhtä keskenään ja yhtä myös Aasian seurakuntien kanssa.

21.Paavali oli nyt sanellut kirjeensä loppuun. Sitten hän otti kynän ja kirjoitti viimeiset sanat itse (j. 21.24). Vrt. Kol 4:18; 2 Tess 3:17. Näillä sanoilla hän painaa myös aitouden leiman kirjeeseen. Se on edellä kirjoitetun vahvistus ja samalla osoitus hänen rakkaudestaan heitä kohtaan.

22.Henkilökohtainen rakkaus Jeesukseen on kristityn elämän keskeinen asia. Jolla ei sitä ole, se ei myöskään voi väittää olevansa yhtä seurakunnan kanssa. "Maran ata" on arameaa ja merkitsee 'tule, Herra Jeesus', tai 'Herra tulee', riippuen siitä, miten kirjaimet sijoitetaan ("marana ta"). Jotkut tulkitsevat nämä Paavalin sanat näin: Ellei joku rakasta Herraa, hän olkoon kirottu, kun Kristus tulee.

23.Kirjeidensä alussa Paavali kirjoittaa mielellään Herralta Jeesukselta tulevasta armosta. Tässä hän puhuu "Herran Jeesuksen armosta". Kaiken kaikkiaan armo oli hänen julistuksessaan erittäin merkittävässä asemassa, ja hän päätti usein kirjeensä tällä tavalla. Vrt. Room 16:20,24; Fil 4:23.

Sivun alkuun