(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Kor. 12:1-31)

Pyhän Hengen lahjoista

1.Nyt apostoli aloittaa uuden aiheen, jonka käsittely jatkuu aina luvun 14 loppuun saakka. Sana "lahjat" ei esiinny alkutekstissä, mutta koko tekstiyhteys osoittaa, että kysymys on niistä. Riippumatta siitä, mitä aiheita hän ajatteli käsitellä tultuaan (11:34), hän ei mitenkään voinut siirtää hengellisiä lahjoja koskevaa opetusta myöhempään ajankohtaan. Korinton seurakunnan kannalta oli välttämätöntä saada opetusta tästä aiheesta. Hengellisten lahjojen omistaminen on eri asia kuin niiden oikea käyttäminen.

2.Ennen he olivat pakanoita, ja Paavali viittaa heidän pakanauskontoonsa ja siihen liittyvään epäjumalanpalvontaan. Ennen uskoontuloaan he olivat olleet kuin eläimiä, jotka eivät tienneet mitään, vaan olivat toisten ohjailtavina. Epäjumalan papit tai naapurien ja ystävien esimerkki houkuttelivat heidät epäjumalien luo. He antautuivat sokeasti papin määräysten tai toisten ihmisten esimerkin ohjattaviksi.

3.Paavali ei sano tässä, ettei näitä sanoja voi suullaan lausua, mutta on mahdotonta todistaa henkilökohtaisesti Jeesuksen herruudesta ilman Pyhän Hengen välitöntä apua ja ilmoitusta. Todennäköisesti korinttolaisia askarrutti kysymys, oliko kaikki, mitä he sanoivat, peräisin Hengestä. Paavali antaa tähän selvän vastauksen. Jumalan Hengessä puhuva ei mitenkään voi kirota Jeesusta. "Kirottu (anathema)", sanaa käytettiin jumalille annetusta uhrista, Septuagintassa myös Jumalalle vihityistä uhreista merkityksessä 'erotettu, pyhitetty'. Ut:ssa sanan tavallinen merkitys on 'kirottu'.

4.Pyhä Henki ei voi koskaan toimia ristiriitaisesti. Niinpä hänen uskoville antamansa lahjat eivät milloinkaan voi olla ristiriidassa keskenään. Sen tähden tässä ei myöskään puhuta korkeampi- eikä vähempiarvoisista lahjoista. Hengen lahjoja on runsas valikoima, mutta kaikki ovat peräisin samasta lähteestä. Pyhä Henki antaa kaikille uskoville saman tunnustuksen - Jeesus on Herra - mutta tämä uskon yhteys kantaa lukemattomia hedelmiä mm. erilaisten armolahjojen ja palvelustehtävien muodossa.

5.Herraa voidaan palvella eri tavoin - mutta palvelemme samaa Herraa - häntä, joka asetti meidät palvelukseen. Kaikki todellinen palvelu on Herran ohjaamaa ja tosiasiassa hänen palvelemistaan (4:1; Kol 3:24; Room 12:11).

6.Jumala ei erottele toisistaan ihmisiä, jotka etsivät häntä. "Joka ... vaikuttaa (energeè)", ilmaisee jonkun suorittamaa tai toimeenpanemaa asiaa. Seurakunnassa toimii erilaisia voimia, ja ne johtavat erilaisiin tuloksiin. Kaikkialla on todisteita siitä, mitä Jumala tekee, mutta hän ei koskaan toimi ristiriitaisesti oman olemuksensa kanssa.

7."Hengen ilmoitus" tarkoittaa tässä hengellisiä lahjoja. Niitä ei koskaan anneta sen vuoksi, että niiden haltija voisi näytellä niitä, eikä milloinkaan jonkun ihmisen korottamiseksi muiden yläpuolelle. Niitä ei anneta, jotta joku voisi tulla ylpeäksi tai saisi jotakin kerskumisen aihetta, vaan niiden tulee olla hyödyksi koko seurakunnalle. Lahjoilla on suuri tarkoitus: koko Jumalan seurakunnan palveleminen Kristuksen kirkastamiseksi. On kaikille eduksi, että Hengen ilmoitus saadaan. Siksi hengellisten lahjojen haltija on velassa toisille. Lahjat eivät koskaan saa johtaa kilpailuun eivätkä kateuteen.

8.Nämä kaksi lahjaa toimivat samalla tavalla, mutta ovat kuitenkin erilaiset. Tässä tarkoitettu "viisaus (sofia)" on korkein mahdollinen viisauden muoto, se on tietoa Jumalasta. Sitä ei voi saada opiskelemalla, vaan olemalla yhteydessä Jumalan kanssa, ja se on lahja häneltä. Viisaus voi olla teoreettista, mutta "tieto (gnèsis) on" käytännöllistä. Tiedon ansiosta osaamme toimia oikein kussakin tilanteessa.

9.Tässä ei tarkoiteta sitä "uskoa", joka ottaa vastaan Kristuksen ja hänen pelastuksensa, ei siis vanhurskauttavaa uskoa, vaan voimakasta, vankkumatonta luottamusta Jumalan kaikkivaltiuteen ja Kristuksen voimaan. Tällainen usko ilmenee epätavallisina tekoina, ja henkilö tekee silloin sellaista, mikä näyttää ihmisistä mahdottomalta. Tämä on sitä uskoa, joka »siirtää vuoria». "Terveeksitekemisen lahjat" on monikossa. Nämä lahjat voivat epäilemättä vaikuttaa suuremmassa tai vähäisemmässä määrin niiden saajassa.

10.Voimatekojen lahja liittyy edellisessä jakeessa mainittuihin kahteen lahjaan. Tässä viitataan mahdollisesti siihen, mitä tapahtui Ananiaalle ja Safiiralle (Apt 5:1 ss.). "Profetoimisen lahja voi" tarkoittaa tulevien tapahtumien ennustamista (Apt 11:28), mutta myös vakuuttavaa, Hengen voitelemaa puhetta ihmisen omalletunnolle. "Lahja arvostella henkiä" on tarpeen, koska on myös vääriä profeettoja (Matt 7:15).

11.Jakeissa 6-7 lausuttu ajatus toistetaan, ja se muodostaa tämän kappaleen päätöksen. Erityisen painokas on sana "erikseen". Tämä tekee itsekehun mahdottomaksi, samaten sen, että yhtä lahjaa voitaisiin pitää muita parempana. Korinttolaisten ei pitäisi kiinnittää huomiotaan niinkään lahjoihin kuin lahjojen antajaan. Tämäkin on jokaiselle osoitettu kutsu. Jumalan Henki jakaa lahjat seurakunnassa, jotta jokainen voisi osaltaan edistää yhteistä rakentumista. Hän ei pane kaikkea yhden ihmisen varaan. Ruumiin jäsenet on myös sijoitettu hänen tahtonsa mukaan (j. 18).

Ruumis seurakunnan vertauskuvana

12.Tästä alkaa uusi jakso, jossa verrataan Kristusta ja seurakuntaa ruumiiseen ja sen jäseniin, elävään organismiin. Seurakunnan yhteys ei ole luonnoltaan epäorgaanista. Sen monet samanlaiset tai toisiaan muistuttavat osaset eivät ole koossa vailla mitään elimellistä yhteyttä, vaan se on elävä, orgaaninen kokonaisuus. Kaikkien jäsenten päämäärä on palvella niin, että koko ruumis olisi terve ja voimakas. Vaikka ruumiin jäseniä onkin monta, ne muodostavat yhdessä elimellisen kokonaisuuden. Samoin on Kristuksen ja seurakunnan laita. Jokainen osa, jokainen jäsen on välttämätön, jotta ruumis olisi täydellinen, mutta koko ruumista ohjaa yksi ainoa pää.

13.Kaikki Jumalan Hengellä kastetut on kastettu yhdessä ja samassa Hengessä, jotta he muodostaisivat yhden ruumiin. Kansallisuus tai yhteiskunnallinen asema eivät merkitse tässä yhteydessä mitään, sillä Henki ei tee erotusta juutalaisen tai kreikkalaisen, orjan tai vapaan välillä. Kaikki ottavat vastaan saman Hengen ja saavat saman elämän Kristuksessa.

14.Ruumis koostuu monista elimistä, jäsenistä. Mikään niistä ei kuitenkaan yksinään ole täydellinen. Kullakin jäsenellä on ruumiissa oma tehtävänsä, ja ruumis on terve ja tehokas vain silloin, kun kukin jäsen toimii niin kuin sen tulee.

15.Kuvitelkaamme, että jalka tekisi lakon, koska se ei enää halua olla jalka. Kullakin ruumiin jäsenellä on sille määrätty tehtävä, ja kokonaisuus toimii luonnollisesti vain silloin kun jäsenet suorittavat omia tehtäviään. On ihmisiä, jotka käyttävät ruumiin jäseniään johonkin sellaiseen, mihin niitä ei ole tarkoitettu, mutta se on luonnotonta. Jalka ei tavallisesti kykene suoriutumaan käden tehtävistä. Korintossa käyty keskustelu oli saattanut johtaa siihen, että monet vähemmän lahjoja saaneet seurakunnan jäsenet masentuivat. Ehkä he jopa pohtivat sitä, oliko heillä oikeutta kuulua ruumiiseen.

16.Korvan ja silmän laita on samoin kuin jalan ja käden. Pankaamme merkille, että jalkaa ei mainita silmän vaan käden vastakohtana. Me kadehdimme helposti niitä, jotka pääsevät meistä hiukan edelle, emme niinkään niitä, jotka erottuvat selvästi omaan luokkaansa. Uskovalla ei ole mitään syytä alemmuudentunteeseen sen vuoksi, ettei hänellä ole samoja lahjoja eikä samaa asemaa ruumiissa kuin jollakulla toisella, eikä hänen myöskään sovi tuntea ylemmyyttä siksi, että on saanut jotakin sellaista, mitä muilla ei ole. Seurakunnan jäsen ei voi valittaa sitä, ettei hän ole joku toinen, eikä opettaja sitä, ettei hän ole apostoli tai seurakunnanvanhin.

17.Ruumiin olemassaolo organismina on riippuvainen erilaisia tehtäviä hoitavien jäsenten keskinäisestä yhteydestä. Seurakunnassakin tarvitaan erilaisia lahjoja ja tehtäviä. Mitä siitä tulisi, jos kaikki olisivat apostoleja?

18.Ruumis on monimuotoisuudessaan Jumalan luoma. Hän on asettanut meidät kunkin omalle paikallemme, ja hän myös antaa tarvitsemamme armon ja voiman sen tehtävän suorittamiseen, johon meidät on asetettu. Sijoittumisemme ei ole sattumanvaraista, vaan kaiken takana on jumalallinen säätämys.

19.Tärkeimmästäkään jäsenestä ei voida yksin luoda kokonaista ruumista. Ruumis muodostuu monista jäsenistä (j. 12,14). Apostoli toistaa ajatuksen moninaisuudesta ja sanoo, että se on ehdottoman välttämätöntä. Muuten ruumis ei voisi olla ruumis.

20.Mutta asia on nyt kerta kaikkiaan näin: on siis monta jäsentä, jotka yhdessä muodostavat ruumiin. Erilaisuudet ovat täydellisesti kokonaisuuden kanssa sopusoinnussa, ja lukuisat jäsenet ovat keskenään toisistaan riippuvaisia.

21.Jakeesta 15 alkaen Paavali on kiinnittänyt erityisesti huomiota seurakunnan heikompiin, nöyriin ja vaatimattomiin jäseniin, joilla ei ollut erityisiä lahjoja ja jotka tunsivat siksi olevansa vaarassa joutua ruumiin ulkopuolelle. Tästä jakeesta lähtien hän tarkastelee samaa tilannetta toisesta näkökulmasta. Ilmeisesti Korintossa oli sellaisia kristittyjä, jotka halveksivat vähemmillä lahjoilla varustettuja hengellisiä sisariaan ja veljiään. Ehkä he jopa uskoivat tulevansa toimeen ilman heitäkin ja heidän osuuttaan koko seurakunnassa. Mutta kenelläkään ei ole lupa sanoa toista uskovaa tarpeettomaksi. Paavali painottaa eri jäsenten keskinäistä riippuvuutta ja huolenpitoa.

22.Nämä heikot jäsenet ovat epäilemättä niitä arkoja elimiä, joita jo niiden paikka ruumiissa suojaa. Ne voivat vahingoittua helpommin kuin muut, tukevampirakenteiset ruumiin jäsenet, ja ovat alttiimpia sairastumaan. Mutta tosiasia on, että ihmiseltä voi puuttua monta »vahvempaa» jäsentä, mutta ilman »heikompia» hän ei voi elää. Kukaan ei ole korvaamaton, mutta kaikki ovat tarpeellisia kristittyjen seurakunnassa. Jos meidät kerran on liitetty seurakuntaruumiiseen, meillä on siinä jokin tehtävä suoritettavana. Ne, jotka eivät seurakunnassa ole kovin näkyvillä paikoilla, saattavat usein olla tarpeellisempia kuin ne, joita ylistetään lahjojensa vuoksi.

23.Tämä tarkoittaa, ettemme saa millään tavoin halveksia niitä, jotka ovat seurakuntaelämässä enemmän piilossa, jotka eivät ole näkyvillä - kuten esim. silmät ja korvat. Seurakunnan vähäisempiä lahjoja ei saa ylenkatsoa, vaan niitä tulee käsitellä hellävaroen, sillä ne ovat elintärkeitä koko ruumiille. Jokaisella Kristuksen ruumiin yhteyteen tulevalla on siihen jotakin hyvää tuotavaa, jotakin, mitä Jumala on tälle jäsenelle antanut.

24.Esimerkiksi kasvot eivät ole peitossa. Ne eivät tarvitse huolenpitoa samassa määrin. Jumala on säätänyt niin, että jäsenet ovat toisistaan riippuvaisia ja että sopusoinnun saavuttamiseksi kaikki ovat tarpeen. Kaikki jäsenet ovat käyttökelpoisia, ja kaikki palvelevat toisiaan ja kokonaisuutta. Paavali torjui sen gnostikkojen ajatuksen, että materia on pahaa ja että fyysiset elimet ovat arvottomia. Ruumis on Pyhän Hengen temppeli (6:19).

25.Kun yhdelle jäsenelle tai elimelle tulee vaikeuksia, tämä vaikuttaa koko ruumiiseen. Tässä Paavali kuvaa ruumiin jäseniä henkilöinä, ikään kuin ne pitäisivät kukin huolta toisistaan - aivan niin kuin seurakunnassa tulee olla. Korinton seurakunta oli varoittava esimerkki siitä, mihin tunteista tai etunäkökohdista aiheutuva riitaisuus saattaa johtaa (1:10; 11:18). Jäsenten tulee huolehtia samalla tavoin toisista kuin itsestäänkin. Silmällä on ehdoton merkityksensä jalallekin, ja päinvastoin.

26.Ruumiissa tämä on luonnollista, mutta seurakunnassa näin ei aina tapahdu. Hengellisen ruumiin laita on kuitenkin samoin kuin fyysisenkin. Paavalin vertaus osoittaa selvästi, miten luonnotonta, epänormaalia ja järjetöntä Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenten on toimia ruumiin kokonaisrakenteen vastaisesti. Ellei sairaus tai kärsimys lakkaa, se leviää ruumiin muihin jäseniin. Siksi on luonnollista, että yhden jäsenen sairastuminen koskee toista.

27.Kaikki fyysiseen ruumiiseen kuuluvat jäsenet ja elimet muodostavat ruumiin ja niillä on yksi yhteinen pää, ja samoin on kristillisen seurakunnan kaikkien jäsenten laita. Kristus on seurakunnan pää. Hän määrää koko ruumista. Kaikki jäsenet ovat saman pään alaisuudessa. Vrt. Ef 1:23; 2:16; 4:4,12,16; 5:23,30; Kol 1:18,24; 2:19; 3:15.

28.Ensimmäiseksi seurakuntaan asetettiin "apostolit". Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat seurakunnassa erityisasemassa eikä heillä ollut seuraajia. Paavalilla tosin oli myös apostolinvirka sen tehtävän perusteella, jonka Jumala oli hänelle antanut pakanoiden keskuudessa. "Profeetat" ja "opettajat" olivat tarpeen seurakunnan rakentumiseksi. Vrt. Apt 13:1; Ef 4:11. Mainittuaan seurakunnan palvelukseen asetetut henkilöt, apostoli siirtyy puhumaan palvelustehtävistä ja lahjoista. Nämä tehtävät kuuluvat seurakunnan käytännön elämään. "Kielilläpuhumista" hän käsittelee lisää myöhemmin tässä kirjeessä (luku 14).

29.Tässäkin korostetaan kaikkien keskinäistä riippuvuutta. Kukaan ei ole saanut kaikkea. Varustus ja tehtävät ovat erilaisia, sillä kullakin on Jumalan antama paikka hänen luomassaan yhteisössä. Meidän tulee ottaa toiset huomioon ja osoittaa heille sopivaa kunnioitusta.

30.Tässäkin kohden apostoli näyttää odottavan kielteistä vastausta. Korinttolaisten tulee oppia, että seurakunta on kokonaisuus, ruumis. Kukaan heistä ei voinut täyttää kaikkia tehtäviä. Jokainen oli riippuvainen toisten palveluksista, ja siksi ei ollut syytä tyytymättömyyteen eikä ylimielisyyteen.

31.Kaikkia kehotetaan tavoittelemaan tärkeimpiä, parhaimpia armolahjoja. Tätä ei pidä käsittää korkeimpien virkojen tavoittelemiseksi. Kaikki eivät voi olla apostoleja, profeettoja eikä opettajia. Olemme innokkaita saamaan suurimpia armolahjoja rukoilemalla ja vihkiytymällä Jumalalle, mutta niitä ei koskaan saa tavoitella itsekkäistä syistä. Motiivina tulee olla seurakunnan rakentuminen. "Verraton tie" viittaa rakkauteen (luku 13), jonka tulee olla kaikessa liikkeelle panevana voimana.

Sivun alkuun