LUKU 11. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Kor. 11:1-34)
1.Tämä jae kuuluu oikeastaan edelliseen lukuun, ja se onkin monissa käännöksissä sijoitettu siihen. Paavali rohkenee käyttää näin suuria sanoja ja kehottaa heitä olemaan hänen seuraajiaan, koska hän tietää olevansa itse Kristuksen seuraaja.
Nainen seurakunnassa
2.Paavali oli perustanut Korinton seurakunnan. Ennen lähtöään hän antoi heille ohjeita, ja ryhtyessään nyt puhumaan arkaluontoisesta asiasta hän antaa heille ensin tunnustusta. Korinttolaiset eivät olleet harjoittaneet itsensäkieltämistä mitenkään kiitettävästi, mutta he olivat kaikesta huolimatta noudattaneet hänen opetuksiaan.
3.Tässä jakeessa mainitaan kolme kertaa sana pää. Apostoli käyttää sitä korostaakseen perustavan tärkeätä jumalallista järjestystä. Pää voi tarkoittaa sekä henkilöä, joka on asemaltaan toisen yläpuolella, että arvovallan lähdettä. Tässä se voi myös tarkoittaa alkuperää, lähdettä, ja todennäköisesti apostoli haluaa tähdentää ennen kaikkea juuri tätä. Hengellisessä suhteessa Jumalaan Kristus on naisen pää, mutta kun kysymyksessä on fyysinen asema avioliitossa, apostoli sanoo luomisjärjestykseen viitaten (1 Moos 3:16), että mies on vaimon pää.
4.Rukous ja profetoiminen mainitaan erikseen. Rukous on keskustelua Jumalan kanssa, kun taas profetoiminen on Jumalan puheen välittämistä seurakunnalle. Sana profetoida voi lisäksi merkitä 'julistaa, saarnata'. Pää peitettynä saarnaaminen olisi miehelle häpeäksi. Hänen kuulijansa luulisivat, ettei hän kunnioita Herraa, jolle kuuluvaksi hän tunnustautuu. Pään peittäminen on sen merkki, että kuuluu jonkun toisen määräysvaltaan. Koska mies ei ole minkään muun luodun valtaan alistettu, hän häpäisee päänsä, jos käyttää päähinettä rukoillessaan tai profetoidessaan (vrt. j. 7). Jotkut tulkitsevat tämän myös niin, että pää tarkoittaa Kristusta. Merkillistä kyllä, juutalaiset rukoilevat pää peitettynä.
5.Naiselle puhutaan samoista asioista kuin miehellekin - rukouksesta ja profetoimisesta. Hänellä on siis tällä alueella samat oikeudet kuin miehellä. Profeetta Jooel oli jo sanonut, että pojat ja tyttäret tulevat ennustamaan (Jooel 2:28). Ilmeisesti ohjeen aiheena oli korinttolaisten naisten tapa tulla kokouksiin paljain päin. Kreikkalaiset naiset käyttivät erilaisia huntuja. Tavallisin oli ns. peplos, jota käytettiin kodin ulkopuolella. Se heitettiin pään yli ja se peitti koko vartalon. Toiset hunnut muistuttivat enemmän niitä, joita nykyisinkin itämailla käytetään ja jotka peittävät kasvot silmiä lukuun ottamatta.
6.Pää peittämättömänä esiintyvä nainen asettui samaan asemaan niiden kanssa, jotka olivat ajelleet päänsä paljaaksi. Näin tehtiin joko suruajan vuoksi tai rangaistukseksi jostakin rikoksesta. Kaljuksi ajeltua naista halveksittiin. Paavali tarkoittaa, että jos kristitty nainen Korintossa halusi herättää kunnioitusta, hänen tuli noudattaa tavanomaista käytäntöä. Tämä ei ole suoranainen käsky, vaan muistutus siitä, että naisen on kannettava käyttäytymisensä seuraukset.
7.1 Moos 1:26-27 tarkoittaa yhtä paljon miestä kuin naistakin, kun siinä sanotaan Jumalan luoneen ihmisen kuvakseen - mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Mies ilmentää Jumalan kuvaa toisella lailla kuin nainen vain siinä, että hän edustaa Jumalan auktoriteettia.
8.Miestä ei tehty naisesta, vaan nainen otettiin miehen kylkiluusta (1 Moos 2:18-23).
9.Itse luomiseen liittyviä tosiasioita (1 Moos 2:18-23) ei voida muuttaa eikä kumota. Naista ei luotu miehen palvelijaksi eikä orjaksi, vaan seisomaan hänen rinnallaan ja auttamaan häntä.
10.Koska naisen alistuminen miehen alaisuuteen kuuluu Jumalan luomisjärjestykseen, vaimon tulee asettua hänelle osoitettuun asemaan ja pitää myös merkkiä vallanalaisuudestaan.
11.Mies ei saa pitää naista alempiarvoisena sen vuoksi, että tämä luotiin hänen jälkeensä eikä käyttää omaa asemaansa väärin ja luulla, että nainen luotiin vain hänen ilokseen. Tässä korostetaan sitä, että Jumalan edessä molemmat ovat tasa-arvoisia. Sana "Herrassa" viittaa siihen alueeseen, jossa Paavali löytää vastaukset kaikkiin ongelmiin. Vrt. Gal 3:28.
12.Alun perin nainen tehtiin miehestä, mutta toisaalta nainen synnyttää miehen. Tämä puhuu sukupuolten keskinäisestä riippuvuudesta luonnossa. Niinpä tämä jae vahvistaa sen, mitä sanottiin edellisessä jakeessa. Mies ja nainen ovat samassa asemassa Jumalan edessä, joka on kaiken alkulähde (Room 11:36). Molemmat ovat riippuvaisia toisistaan sekä Jumalasta. Heidän alkuperänsä on Jumalassa, kuten kaiken muunkin.
13.Tässä apostoli vetoaa heidän luonnolliseen arvostelukykyynsä, että he ajattelisivat itse, mikä on oikeaa ja sopivaa. Kaikkien kreikkalaisten naisten oli käytettävä huntua ulkona ihmisten parissa liikkuessaan, lukuun ottamatta temppelin papittaria. Oli suuri häpeä, ellei peittänyt päätään tällä tavalla. Paavali viittaa tähän tapaan, ja sen tähden heidän ei tarvitse kysellä toisten ratkaisua, vaan he ymmärtävät itse, mikä on sopivaa. Käyttäytymissääntöjen muuttuessa tämän jakeen tulkitsemisessa voi tulla vaikeuksia.
14.Käytettyään Raamatun todistuksia Paavali ottaa luonnon esikuvaksi siitä, mikä on sopivaa. Luonto vaatii, että miesten ja naisten vaatteet ja ulkonäkö eroavat toisistaan. Luonnostaan toinen sukupuoli (mies) on ilman »huntua», kun taas toisella sukupuolella (naisella) on pitkät hiukset ikään kuin huntuna (j. 15). Juutalaisten parissa miehen pitkää tukkaa pidettiin todellisena häpeänä, paitsi silloin kun hän oli antanut nasiirilupauksen (4 Moos 6:5; Tuom 13:5). Kreikkalaisetkin paheksuivat pitkää, olkapäille riippuvaa tukkaa miehellä.
15.Se, mikä on toiselle häpeäksi, on toiselle kunniaksi. Naisen hiukset on annettu hänelle hunnuksi, ja siitä hänen tulisi myös ymmärtää käyttää huntua jumalanpalveluksissa. Naisen hiukset ovat toisaalta kaunistus ja toisaalta kunnia. Siksi hänelle on yhtä luonnollista pitää tukkansa pitkänä kuin miehelle lyhyenä. Se huntu, joka hänen piti ottaa päähänsä jumalanpalveluksen ajaksi tai ollessaan ulkona ihmisten parissa, vain täydensi sitä »huntua», jonka luonto oli hänelle naisena antanut, hänen hiuksiaan.
16.Paavali ja hänen työtoverinsa eivät suvainneet muita tapoja, eivät myöskään muut seurakunnat. Toisin sanoen kaikissa seurakunnissa noudatettiin samaa tapaa, joten korinttolaisilla ei ollut siinä mitään vastaansanomista. Jae osoittaa, että Paavali piti seurakunnissa omaksuttua käytäntöä oikeana mallina, jonka mukaan oli hyvä elää. Hän toivoi korinttolaisten noudattavan niitä sääntöjä, jotka olivat samat kaikissa seurakunnissa.
Herran ateriasta
17.Jakeessa 2 Paavali oli kiittänyt Korinton seurakuntaa. Nyt hän ei kiitä. Hänen nuhteensa ei kohdistu vain muutamiin seurakunnan jäseniin tai johonkin ryhmään, vaan koko seurakuntaan. Hän tarkoittaa rakkausaterialle ja ehtoolliselle kokoontumista (vrt. jae 22). Näiden aterioiden tarkoitus oli olla osallistuville rakennukseksi, mutta niitä vietettiin Korintossa niiden pyhyyttä häpäisevällä ja arvoa alentavalla tavalla. He eivät kohdanneet toisiaan aralla mielellä, jollaista tämä ateria edellytti, vaan heidän lihallinen ruokahalunsa pääsi etusijalle.
18.Paavali käyttää ilmaisua "ensiksikin". »Toiseksi» tarkoitettu asia ei käy täysin selvästi esiin, koska hän ei käytä samaa sanontatapaa jatkossa, mutta hän tarkoittaa mahdollisesti armolahjojen väärinkäyttöä tai sellaista, mitä ei mainita, mutta mikä ilmaistaan jakeessa 34 sanoilla »muut seikat». Kyseiset kokoukset eivät olleet satunnaisia, kuten kotikokoukset (j. 22) tai kotiateriat (j. 34), vaan seurakunnan kokouksia. Tästä käy ilmi, että seurakunnassa oli hajaannusta ja levottomuutta (vrt. 1:11 ss.). Puoluemieli, josta apostoli oli jo aikaisemmin nuhdellut ankarasti, ilmeni ehtoollispöydässäkin. Paavali sanoo uskovansa "osittain", mitä on kuullut. Hän ei siis voi pitää huhuja perättöminä. Toisaalta siitä ilmenee, että se, mitä hän on kuullut, voi olla liioiteltua.
19.Tässä ei puhuta vain hajaannuksesta, vaan "puolueista", mikä on vielä voimakkaampi ilmaisu. Syy puoluemielisyyteen saattoi olla kirjeessä aiemmin mainittu seikka, 1:12, ja myös sosiaaliset erot. Apostoli viittaa seuraavassa erityisesti jälkimmäiseen syyhyn.
20.Jotta ateria voisi olla oikea Herran ateria, sen tulee olla myös oikea yhteysateria, jossa kaikki on yhteistä. Siihen aikaan ehtoollista vietettiin mielellään rakkausaterian yhteydessä (Juud 12). Ilmeisesti nämä ateriat yhdistettiin, eikä siitä muodostunut mitään »rakkausateriaa», koska toiset söivät ja joivat itsensä kylläisiksi, kun taas toiset jäivät nälkäisiksi (j. 21). Tässä luvussa on useita ehtoolliseen liittyviä nimityksiä: Herran ruumis (29), leipä (27), Herran malja (27), Herran kuolema (26). Kristus on tässä ateriassa kaikki ja kaikissa. Ateriaa kutsutaan »Herran ehtoolliseksi», koska Herra itse oli sen viimeisenä iltana säätänyt. Hän on aterian isäntänä, ja tosiasiassa hän on itse ateria.
21.Heidän syntinsä oli se, että seurakunnan kokoontuessa viettämään Herran ehtoollista jokainen söi omaa ruokaansa. Korinttolaiset olivat kaikesta päätellen varsin itsekeskeisiä, ja siksi apostolin oli nuhdeltava heitä näin ankarasti. Pyhä, Jumalalle kuuluva, sysättiin syrjään, ja kaikki olivat kiinnostuneita vain sellaisesta mikä hyödytti heitä itseään. Uskovilla oli mukanaan ruokaa, eivätkä he välittäneet muista kristityistä, joilla ruokaa ei ollut. Muutamat saivat olla nälissään samaan aikaan kun toiset nautiskelivat. Tämä oli erittäin sopimatonta käyttäytymistä, erityisesti kun oli kokoonnuttu ehtoollisen viettoon.
22.Kysymys osoitetaan tässä seurakunnan varakkaille jäsenille, jotka olivat aiheuttaneet tämän murheellisen asiantilan. Jerusalemin seurakunnassa ei aluksi ollut ollut lainkaan köyhiä (Apt 2:44 ss.; 4:32-35). Täällä Korintossa oli muutamia, »joilla ei mitään ole». Tämä oli jo sinänsä häpeäksi seurakunnalle. Vielä pahempaa oli, että nämä hädänalaiset jäsenet joutuivat köyhyytensä vuoksi jäämään toisten varjoon ja näkemään heidän mässäilyään, vaikka nämä olivat heidän sisariaan ja veljiään Kristuksessa.
23.Seurakunta ei voinut puolustella itseään, sillä Paavali oli opettanut heille tämän aterian oikean ja alkuperäisen viettämistavan sellaisena kuin Herra oli sen hänelle ilmoittanut. Vrt. Gal 1:12. Tämä Paavalin kirjoitus ja Luukkaan kertomus evankeliuminsa 22. luvussa ovat silmiinpistävän yhdenmukaiset. Luukas on voinut käyttää Paavalin saamaa ilmoitusta lähteenään.
24.Ehtoollinen on Jeesuksen ruumis ja veri. Reformoitu kirkko tulkitsee tämän kuvakieleksi. Rooman kirkko opettaa, että leipä ja viini muuttuvat. Luterilainen kirkko käsittää ehtoollisen näkyvien välikappaleiden, leivän ja viinin, ja näkymättömien, Kristuksen ruumiin ja veren, yhteen sulautumiseksi. "Teidän edestänne" korostaa uhraamista. "Minun muistokseni" sisältää enemmän kuin ajatuksen Kristuksen kuolemasta. Meidän tulee muistaa sitä henkilöä, joka suoritti työn, eikä vain sitä, mitä hän teki.
25.Jeesus otti leivän ja kiitti. Hän otti myös maljan samalla tavalla ja kiitti siitä. Tässä sanotaan nimenomaan, että liitto on "uusi", mikä selittää koko toimituksen merkityksen. Nyt vahvistettiin se uusi liitto, josta Jeremia oli kerran ennustanut (Jer 31:31-34). Vrt. Hebr 8:8 ss.; 9:18 ss. Tämä uusi liitto solmittiin Jeesuksen verellä. Hänen kuolemansa avasi uuden yhteyden Jumalan ja ihmisten välille. Tässä liitossa on täydellinen syntien anteeksiantamus. Ehtoollinen, kiitos ja ylistys kuuluvat yhteen.
26.Niin evankeliumin julistuksessa, Gal 3:1, kuin ehtoollisessakin Jeesus tuodaan esiin ristiinnaulittuna. Ehtoollisessa muistellaan ristiinnaulitsemista ja odotetaan Jeesuksen tulemusta. Se, mikä toisaalta on muistoateria, on toisaalta odotuksentäyteistä valmistautumista. "Siihen asti kuin hän tulee" osoittaa, että jo alusta lähtien pidettiin eskatologisia tapahtumia tärkeinä. Vrt. Jeesuksen sanoja, ettei hän juo enää viinipuun antia ennen kuin Jumalan valtakunnassa (Mark 14:25), ja ettei hän myöskään syö pääsiäislammasta ennen kuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa (Luuk 22:16).
27.Koska tämä leivän ja maljan osallisuus on Herran kuoleman julistamista, on ateriaan "kelvottomasti" osallistuminen vakava synti. Tässä ei selitetä suoraan, mitä tämä kelvottomuus on, mutta sana kattaa kaiken sellaisen, mikä ei sovi yhteen ehtoollisen säätäneen Kristuksen tarkoituksen kanssa. Kunnioituksen puute ehtoollissymboleja kohtaan on niiden edustamien asioiden halveksimista. Korinttolaiset suhtautuivat tähän ateriaan ja Kristuksen kuoleman muistoon lähes halventavasti.
28.Olisi väärin jäädä pois ehtoolliselta tämän vaaran välttämiseksi. Uskovan tulisi koetella itseään niin, että hänen olisi mahdollista osallistua ateriaan. Käskyyn sisältyy lausumaton lupaus, että koettelemisen tulos on myönteinen. Vain ehtoolliseen osallistuva itse voi suorittaa tämän koettelemisen. Asiayhteydestä ilmenee, mitä Paavali tarkoittaa tällä koettelemisella. Ennen kaikkea meidän on tarkistettava. uskommeko siihen, mitä Jeesus sanoi säätäessään ehtoollisen (j. 23-25).
29.Sanan "erottamatta" merkityksestä on useita tulkintoja, esimerkiksi a. Jos joku osallistuu ehtoolliseen ja pitää. sitä vain kristillisenä seremoniana korostamatta sitä, että kysymyksessä on Jeesuksen kuolema, hän ei ole käsittänyt varsinaista asiaa. b. Kristuksen ruumis on seurakunta. Tässä kyse on siitä, että ymmärrämme tämän olevan yhteys- ja ykseysateria seurakunnassa. c. Ei eroteta Jeesuksen ruumista muusta, tavallisesta ruoasta.
30.Sairaus ja kuolema olivat suoranaista seurausta edellä lausutusta tuomiosta. Sairaiden monilukuisuus oli siis Jumalan tuomio sen vuoksi, että he eivät kunnioittaneet ehtoollista. Sana "paljon" viittaa siihen, että sairaita oli epätavallisen runsaasti. Seurakunnalle tämän piti olla kutsu parannukseen.
31.Jumalan ei tarvitse tuomita sitä, joka tuomitsee itsensä oikealla tavalla ja elää sen mukaisesti. Tällainen ihminen on Jumalan Hengen valaisema.
32.Herran rangaistus koituu aina meidän parhaaksemme. Tuomitessaan meitä hänen tarkoituksensa on korjata meidän elämäämme ja hän tekee sen puuttumalla joko suoraan tai epäsuorasti asioihin. Hän haluaa pelastaa meidät uskottomia kohtaavalta lopulliselta tuomioita. Ojennukseen tai rangaistukseen sisältyy mahdollisuus parannuksen tekoon. Ojennuksen tarve osoittaa, että meissä on puutteita. "Maailma" on kaikkea sitä, mikä on vihollisuutta Jumalaa kohtaan ja mitä odottaa tuomio. Vrt. 1 Joh 5:19.
33.Apostoli palaa jälleen rakkausateriaan, joka oli hänen lähtökohtanaan jakeessa 17. Sana "veljeni" toistuu jälleen, ja se antaa sovittelevan sävyn hänen esittämäänsä ankaraan arvosteluun. Se ei lievennä hänen perusteltua kritiikkiään, mutta sana osoittaa, että hän piti heitä veljinä Kristuksessa. Kehotuksen »jakakaa keskenänne» osa kääntäjistä on ilmaissut sanoilla "odottakaa toisianne". Tämän mukaan yhteysateria kuuluu seurakunnan jokaiseen kokoontumiseen.
34.Jos joku tulee kokoukseen vain syömään ja juomaan eikä kokeakseen yhteyttä pyhien kanssa, hänen on parempi syödä kotonaan. Väärä asenne nimittäin tekee tyhjäksi rakkausaterian merkityksen. Tämä koskee sekä rikkaita että köyhiä.