LUKU 3. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1.Kor. 3:1-23)
Olemme Jumalan työtovereita
1.Apostoli siirtyy nyt edellisen luvun suuresta periaatteellisesta aiheesta käsittelemään korinttolaisten omaa tilannetta. He eivät olleet vielä kokonaan antautuneet Pyhän Hengen valtaan. He olivat lihallisia, oikeastaan pieniä lapsia Kristuksessa. Mutta siitä huolimatta hän piti heitä veljinä, kristittyinä, vaikkakaan ei täysikasvuisina.
2.Heidän puutteellisen kehityksensä aiheuttaman rajoittuneisuuden vuoksi Paavali ei voinut esittää heille sanoman täydellistä sisältöä. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että hän olisi julistanut toista Kristusta muille ihmisille. Sama Kristus on pikkulapsille maitoa ja aikuisille kiinteätä ravintoa. Maitohan on toki ravintoa, mutta se on ravintoa, joka on sopivaa lapsille. Nämä eivät voi ymmärtää Jumalan syvyyksiä. Vrt. Hebr 5:11-14. 1 Piet 2:2:ssa Pietari sanoo, että meidän tulee kaivata kuin vastasyntyneet lapset hengellistä, väärentämätöntä sanan maitoa. Se riitti kyllä alkuvaiheessa, mutta seurakunnan olisi pitänyt kasvaa pitemmälle.
3.Kun liha hallitsee, ei Jumalan viisaudelle ole tilaa. Ensimmäinen askel eteenpäin pääsemiseksi Herran tiellä on siis alistua hänen tahtoonsa. Huomaa järjestys: Kateutta seuraa riita, ja riidan jälkeen tulee hajaannus. Tällainen seurakunnan tila osoittaa, että apostolin puhe sen lihallisuudesta oli totta. Nämä ovat nimittäin tyypillisiä lihan hedelmiä, vrt. Gal 5:19-20.
4.Jokainen kerskui opettajastaan, ja kun heidän mielenkiintonsa keskittyi tällaiseen, evankeliumi ei voinut menestyä. Pyhä Henki ei tue puoluehenkisyyttä. Jakeessa 1:12 oleva syytös toistetaan nyt, mutta tässä mainitaan vain kaksi puoluetta, koska se riittää tuomaan esiin apostolin tarkoituksen. Moite osoitetaan erityisesti ihmisille, jotka pitävät itseään hengellisinä.
5.Sekä ne, jotka opettavat yksinkertaisimpia totuuksia, että ne, jotka rakentavat edelleen sen varaan, ovat Jumalan kädessä olevia työvälineitä - mutta kukaan heistä ei ole yhtään enempää. He ovat uskon palvelijoita, eivät uskon aikaansaajia. Palvelija ei voi koskaan olla itsessään mitään, hän on vain sitä, miksi Jumala on hänet tehnyt. Paavali ja Apollos olivat palvelijoita eivätkä puoluejohtajia.
6.Tässä jatketaan ja havainnollistetaan jakeen 5 ajatusta. Tässä puhutaan istuttamisen ja kastelun yhteisvaikutuksesta ja siitä, että jokaisella on määrätty tehtävänsä. Paavali viittaa siihen, miten Jumala vaikutti Korintossa ja käytti palvelijoidensa erilaisia lahjoja. Paavali oli se, joka pehmitti maaperän ja istutti sanan siemenen. Jumala piti huolen siitä, että siemen iti. Sitten tuli Apollos ja vei työtä eteenpäin kastelemalla hentoja taimia. Jumala vahvisti hänenkin toimintansa, ja kasvit alkoivat tuottaa hedelmää. Jae sopii yhteen Apt 18:27:n kanssa.
7.Koska asia on niin kuin Paavali tässä sanoo, on mieletöntä pitää toista parempana kuin toista. Eihän kumpikaan heistä ole mitään! Kumpikaan heistä ei ole saanut siementä kasvamaan. Jumalalle yksin kuuluu kunnia siitä. Vain Jumala, joka on luonut sydämen, pystyy luomaan sen uudelleen synnyttämällä sen uudesti. Koko tekstijaksossa tähdennetään selvästi, että seurakunta on Jumalan työkenttä. Ne, jotka opettavat, ovat Jumalan työvälineitä, mutta vaikka he ovatkin saaneet tämän vastuullisen tehtävän, he ovat kuitenkin vain ihmisiä. Ellei Jumala saa viedä työtään eteenpäin, siitä ei tule mitään.
8.Paavali ja Apollos eivät olleet kilpailijoita, vaan he olivat yhtä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että he olivat samanlaisia tai että heillä oli täsmälleen sama tehtävä. Heillä oli kummallakin oma vastuualueensa. Palvelijalla ei ole eräältä kannalta katsoen lainkaan merkitystä yksilönä. Hän kuuluu yhteisöön. Siksi on aivan turhaa tuoda esiin toista palvelijaa toisen kustannuksella. Sitä paitsi Jumalan työntekijät ovat työtovereita.
9.Jumalan palvelijat ovat sekä Jumalan että toistensa työtovereita. He ovat mukana samassa yrityksessä - varsin ainutlaatuinen ja rohkea väite! Sekä "viljelysmaa" että "rakennus" ovat Raamatussa usein esiintyviä vertauskuvia. Vrt. Ef 2:20-22; 1 Piet 2:5; Hebr 6:7-8. Seuraavissa jakeissa Paavali käyttää jälkimmäistä kuvaa.
10.Ennen kuin Paavali sanoo laskeneensa perustuksen taitavan rakentajan tavoin, hän korostaa, että kaikki on tapahtunut hänen saamansa armon, nimittäin apostolinviran ansiosta. Kaikki, mitä hän oli ja teki, oli riippuvaista Jumalan armosta, ja hän halusi täydestä sydämestään antaa Jumalalle kunnian kaikesta. Paavali oli vastuussa Korintossa lasketusta perustuksesta. Hän oli sen laskenut julistaessaan heille Jumalan sanaa. Siellä ei ollut hänen tullessaan lainkaan kristittyjä. "Taitava" merkitsee tässä yhteydessä 'ammattitaitoinen'. Sanaa "rakentaja (arkhitektön)" käytetään vain tässä Ut:ssa. Oikeastaan »työnjohtaja», jonka tehtävänä oli rakennustyön ylin valvonta. Sana "kukin" tuo mieleen henkilökohtaisen vastuun. Tämä koskee ehkä ennen kaikkea opettajia, mutta myös uskovia yleensä.
11.Perustuksen suhteen ei saa vallita väärinkäsityksiä. Emme voi oman mielemme mukaan tehdä millaista perustusta hyvänsä. Ei ollut sattuma, että juuri Paavali laski perustuksen Korintossa. Ainut perustus, jolle hengellinen rakennus voidaan rakentaa, on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kukaan ei saa lähteä liikkeelle mistään muusta. Jos rakennamme »kristillisyytemme» hyvien tekojen ja ajatusten varaan ilman Kristusta, ei siitä ole meille mitään hyötyä. Vaikka mitään muuta perustusta ei voida laskea kuin Jeesus Kristus, on kuitenkin mahdollista tehdä väärin - jos rakennetaan väärin jo lasketulle perustukselle. Siksi edellisen jakeen kehotus on paikallaan.
12.Paavali ei puutu itse rakennustyön yksityiskohtiin, vaan kiinnittää huomion kristittyjen työntekijöiden käyttämiin rakennusaineisiin. On tärkeätä rakentaa sellaisesta materiaalista, joka kestää kokeen, kun työ koetellaan tulessa.
13."Se päivä" ei ole ihmisten, vaan Herran päivä, 1 Tess 5:2-9. Tuli on Jumalan tuomion tuli. Tuli on Raamatussa usein esiintyvä vertauskuva ja kuvaa joko jotakin puhdistavaa tai jotakin tuhoavaa. Vrt. Matt 3:11 (puhdistus) ja 12 (tuomio). Tässä se kuvaa osuvasti Jumalan tuomiota, kun hän koettelee kristityn työn laadun. Tässä elämässä voi joskus olla epätietoisuutta, onko kysymys aidosta vai väärästä, mutta sinä päivänä kaikki paljastuu. Mikään epäpuhdas ei voi kestää siinä kokeessa.
14.Palveluksemme lopullinen tulos on se, mikä jää jäljelle Kristuksen tuomioistuimen tulikokeen jälkeen. Paavali ei määrittele tarkemmin palkkaa (vrt. Matt 25:21). Hän ei kuitenkaan tarkoita pelastumista tekojen kautta, sillä sellainen ajatus on aivan vieras Ut:n opetukselle. Jumala palkitsee armon pohjalta, koska hän itse vaikuttaa sen palvelijoittensa kautta (Room 4:4-5; Fil 2:12-13).
15."Palaminen" tarkoittaa, että taitamattoman rakentajan työ hylätään kokonaan. Työntekijänä hän kokee tappion, mutta pelastuu itse uskonsa kautta. Hänhän on rakentanut perustukselle, vaikka onkin rakentanut väärin. Itse asiassa hän ansaitsisi tulla poltetuksi huonon rakennuksensa mukana, mutta hän pelastuu ikään kuin tulen läpi (vrt. Sak 3:2; Juud 22). Tuli on tässä yhtä vertauskuvallinen kuin rakennuskin. Kysymys ei ole jonkinlaisesta kiirastulesta tai puhdistuksesta. Sitä pelastusta, josta Paavali puhuu, ei saada aikaan tulella, vaan se pysyy tulesta huolimatta.
16.Vielä pahempaa kuin hyvälle perustukselle väärin rakentaminen on jo valmiiksi rakennetun turmeleminen. Varoitus on osoitettu koko seurakunnalle. Meneillään olevaa rakennustyötä nimittäin uhkasi seurakunnan jäsenten riitaisuus. Siksi Paavali kysyy: "»Ettekö tiedä ...»" Korinttolaisten elämäntapa ei ollut sopusoinnussa heidän tunnustamansa uskon kanssa. He olivat unohtaneet, että käytännön elämä osoittaa kristillisyyden tason. "Temppeli" tarkoittaa tässä Jumalan asumusta (Ef 2:22). Rakentamisesta ajatus siirtyy helposti mielikuvaan temppelistä. Kun meitä sanotaan Jumalan rakennukseksi, ajatellaan temppelirakennusta.
17.Maallinen temppeli oli vihitty pyhään palvelukseen. Pyhäkön häpäisemisestä seurasi armotta kuolemanrangaistus. Jo itse temppelikäsitteeseen sisältyy ajatus pyhyydestä, ja jokainen temppeliä vahingoittava teko on rikos, häpäisy. Jumalalle pyhitetyn kristityn vahingoittaminen ja turmeleminen ei siis voi jäädä rankaisematta.
18.Sen, joka on viisas maailmallisessa mielessä, täytyy tulla tyhmäksi, so. luopua omasta viisaudestaan voidakseen ottaa vastaan Jumalan viisauden. Meidän on tyhjennyttävä, jotta voisimme täyttyä.
19.Se, joka on maailman silmissä viisas, on kaikesta viisaudestaan huolimatta tyhmä. Lainaus on Job 5:13:sta. On järjetöntä luottaa omaan viisauteensa hengellisissä kysymyksissä.
20.Tässä lainataan Psalmin 94 jaetta 11. Jumala tietää viisaiden ajatukset etukäteen. Niissä ei oteta huomioon Jumalaa (Room 1:21), ja siksi ne ovat turhia ja tyhjiä. Sanat kohdistuvat alun perin ylpeisiin ja kopeisiin ihmisiin, jotka halveksivat Jumalaa ja käyttäytyvät aivan kuin häntä ei olisikaan. Paavali sijoittaa sanan »ihmiset» tilalle viisaat. Tämä ei ole kuitenkaan lainauksessa sattunut virhe, koska koko psalmi puhuu ihmisistä, jotka kerskuvat hulluudestaan halutessaan näyttää viisailta.
21.Varoitus kohdistuu niihin, joilla on taipumusta ihannoida korkean koulutuksen saaneita ja viisaina pidettyjä ihmisiä ja halveksia muita Kristuksen palvelijoita. Tällainen vahingoittaa seurakunnan yhtenäisyyttä. Tästä vältytään, kun muistetaan ihmisten viisauden olevan Jumalalle hullutusta.
22.Yksikään julistaja ei ole seurakunnan Herra. Hän on vain Jumalan työväline seurakunnassa. On turha riidellä siitä, kuka istuttaa ja kuka kastelee, kun heillä kaikilla on samanarvoinen osuus.
23.Me kuulumme Kristukselle, koska hän osti meidät kärsiessään kuoleman kaikkien puolesta. Kuulumme hänelle, koska Isä antoi meidät Pojalle. Me olemme hänen lampaitaan (Joh 10:14-15), hänen palvelijoitaan (Joh 12:26), hänen opetuslapsiaan (Joh 15:8), hänen ystäviään (Joh 15:14) ja hänen veljiään (Joh 20:17).