LUKU 4. KOMMENTAARI

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1.Kor. 4:1-21)

Apostolin vaikea tehtävä

1.Johtajiakaan ei koskaan tule pitää muina kuin Kristuksen palvelijoina ja huoneenhaltijoina. Käskyläinen (hypêretês), sana on peräisin kreikkalaisten kaleerien kielestä, oikeastaan 'alisoutaja', mutta menetti kuitenkin pian tämän merkityksen ja tarkoitti myöhemmin tavallista alaista, apulaista. Huoneenhaltija (oikonomos), palvelija, jolla on vastuu talouden hoidosta. Salaisuudet kuvaavat jotakin, mikä voidaan saada selville vain ilmoituksen kautta, mitä ei itse järkeilemällä kykene päättelemään. Samaa tarkoittavat »Jumalan syvyydet» (2:7 ja 10).

2.Huoneenhaltijan aseman saaminen ei pelkästään riitä. Uskollisuus koetellaan, kun tulee tilinteon hetki, »tilintarkastus». Teemme tiliä siitä, olemmeko olleet uskollisia Jumalalle ja hänen antamassaan tehtävässä.

3.Kristus oli Paavalin työnantaja ja sen vuoksi myös ainoa, jolla oli oikeus tuomita hänet. Korinttolaisten tuomiolla ei ollut mitään merkitystä. Jos hän olisi itse tuominnut itsensä, sekin olisi ollut inhimillinen eikä lopullinen ja ratkaiseva tuomio.

4.Vaikka itse emme olisi tietoisia syntisyydestämme, se ei merkitse sitä, että olisimme Jumalan silmissä syyttömiä. Hän on ainoa erehtymätön tuomari. Hän tuomitsee tuntien täydellisesti todelliset olosuhteet.

5.Sen tähden jokainen ennen Herran tulemusta lausuttava tuomio jää vaillinaiseksi ja epätäydelliseksi. Paavali tähdentää useasti kirjeissään, että hänen apostolinpalveluksensa koetellaan Herran tulemuksen yhteydessä (2 Kor 1:14; 5:9 ss.; Fil 2:16; 1 Tess 2:19). "Pimeyden kätköihin" on luettava myös tekojemme perimmäiset vaikuttimet, jotka voivat olla itseltämmekin salassa. "Sydän" tarkoittaa Raamatussa ymmärryksen ja tahdon lähdettä. Myös monissa Vt:n kohdissa puhutaan siitä, että Jumala koettelee, tutkii ja tuntee sydämen (Ps 17:3; 26:2; 44:22; 139:23; Jer 17:10).

6."Sovittaa itseensä (metaskhêmatidzè)", sana, jota käytetään 2 Kor 11:13 ss.:ssa merkityksessä 'tekeytyä' valheapostoleista, jotka esiintyivät Kristuksen lähettiläinä, ja saatanasta, joka pukeutui valkeuden enkeliksi. Fil 3:21:ssa sanaa käytetään muutoksesta, joka on tapahtuva, kun kuolevainen ruumiimme muuttuu ja tulee Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaiseksi. "Pöyhkeydestä" puhutaan tässä kirjeessä useita kertoja (j. 18,19; 5:2; 8:1; 13:4). Taivaallista rakkautta ei saa vaihtaa inhimilliseen ylpeyteen.

7.Meillä ei ole mitään syytä ylpeillä saamistamme lahjoista ja kyvyistä tai palvelustehtävästämme. Kaikki ovat Jumalalta saamiamme lahjoja, ja oikea asenne on nöyrä kiitollisuus. Ne Jumalan käyttämät ihmiset, joita korinttolaiset kunnioittivat, ketä enemmän, ketä vähemmän, olivat vain palvelijoita, joiden tehtävänä oli välittää heille sellaista, mikä oli lahja Jumalalta, ja he itsekin olivat Jumalan lahja. Kerskaaminen teki tällaisen asenteen mahdottomaksi.

8.Paavali toivoi, että asia olisi todellisuudessa ollut niin kuin he ylpeilivät olevan. Usein ne, jotka luulevat itsestään paljon, tuntevat itsensä kovin huonosti. Korinttolaiset olisivat voineet »hallita», elleivät he olisi olleet niin »täynnä itseään». Nämä sanat ovat ironisia. Ne ovat teräviä, mutta eivät millään tavoin katkeria. Paavali puhuu, ikään kuin Herran tuomio olisi jo langetettu (j. 4), palkka jaettu ja heidät olisi asetettu valtaistuimilleen - muut paitsi Paavali ja Apollos. Kuitenkin juuri näiden Jumalan palvelijoiden ansiosta Korinton seurakunta oli olemassa (3:6). Vastakkaisuus näkyy selvästi apostolin kuvaillessa itseään seuraavassa jakeessa.

9.Tätä ei Paavali sano itsesäälin vallassa eikä valittaakseen. Hän asettaa vain palvelutehtävän oikeaan valoon näiden ylpeiden korinttolaisten edessä saadakseen heidän asenteensa muuttumaan ja sydämensä nöyrtymään. Vertauskuva on roomalaiselta areenalta, ja Paavali kuvaa itsensä kuolemaantuomituksi, joka tuodaan valtavan katsojajoukon eteen. Siihen kuuluu sekä enkeleitä että ihmisiä. "Minusta näyttää" ilmaisee, että tämä on hänen oma käsityksensä, jonka syntymiseen Jumala kuitenkin on vaikuttanut.

10.Tämä jae selittää, miksi Paavali voi käyttää sellaista ilmaisua kuin »katseltava», »näytelmä», edellisessä jakeessa. Ensin hän kertoo, millaisia apostolit todellisuudessa ovat, sen jälkeen hän kuvailee heitä sellaisina, miltä he näyttivät korinttolaisten silmissä. "Houkkia Kristuksen tähden", sanontaa selitetään kohdassa 1:18 ss. ja Fil 3:8:ssa. Koska apostolit ovat Kristuksen seuraajia, he ovat maailman silmissä houkkia, sillä maailma ei tunne Kristusta (2:8).

11.Tämän luettelon tarkoituksena ei ole antaa tietoa niille, jotka eivät tiedä, mitä apostolina oleminen merkitsee. Pikemminkin Paavali haluaa sillä korostaa, miten kaukana apostolit ovat mistään hallitsijan asemasta. Tällaisia koettelemuksia oli tähän hetkeen saakka riittänyt koko hänen apostolikautensa ajan. Sanat ovat jyrkän vastakkaiset jakeen 8 sanoille »teistä on tullut jo rikkaita». Paavali kuvailee sitä vaikeaa asemaa, jossa Jumalan valtakunnan merkittävimmät työntekijät maan päällä olivat. He olivat sekä asunnottomia että kodittomia, heiltä puuttui ruokaa, juomaa ja vaatteita, heitä jopa piestiin (oikeastaan 'lyötiin nyrkeillä'). He eivät kuitenkaan olleet Mestariaan köyhempiä (Luuk 9:58).

12."Tehdä työtä (kopiaè)" kuvaa äärimmäisen väsyttävää ja näännyttävää raadantaa. Paavalilta ei puuttunut työhalua, eikä hän ollut koskaan kenellekään rasitukseksi. Hän teki työtä, kun toiset Herran palvelijat lepäsivät. Työhön ei kuitenkaan silloin suhtauduttu samalla tavalla kuin nyt. Kreikkalaiset halveksivat ruumiillista työtä, mutta Paavali ei pitänyt sitä häpeänä. Lisäksi hän sai sen avulla lisää mahdollisuuksia palvella Jumalaa.

13.Apostoli oli tietoinen siitä, että häntä ja muita apostoleja pidettiin maailman surkeimpina ihmisinä. "Me puhumme leppeästi" - vaikka heistä puhuttiin pahaa. "Hylkimä (perikatharma)" käytetään Ut:ssa vain tässä. Se voi tarkoittaa siivouksessa pois heitettäviä roskia. Ilmaisu on peräisin sanasta "perikathairè", joka tarkoittaa perinpohjaista puhdistamista.

Isällinen kehotuksen sana

14.Kirjeen sävy muuttuu tässä. Tällainen muutos on tyypillistä tietyissä Paavalin kirjeiden jaksoissa. Hänen ei olisi ollut vaikeata saada korinttolaisia häpeämään, mutta sen sijaan hän vetosi heihin heidän hengellisenä isänään. Hän ei mitenkään halunnut katkeroittaa heitä. Jos hän onkin lausunut heille terävin sanoin katkeria totuuksia, hän vakuuttaa tarkoittavansa hyvää. Ylpeitä ihmisiä on aina vaikea oikaista. Ylpeän on nimittäin hyvin vaikea ottaa vastaan nuhteita, koska hän pitää toisia itseään huonompina.

15.Paavali sanoo tässä, että heidän joukossaan oli liian paljon niitä, jotka halusivat kasvattaa seurakuntaa. "Kasvattaja (paidagègos)", oikeastaan 'poikien ohjaaja'. Tämä ei ollut koulumestari, vaan kotiopettaja, jolla oli vastuu pojasta hänen ensimmäisinä vuosinaan. Hän piti huolta ruoasta ja vaatteista, opetti pojalle puhe- ja käytöstapoja ja vei tämän sitten kouluun. Kasvattaja ei ollut varsinainen opettaja, vaan hän oli vastuussa pojan moraalisesta ja fyysisestä kasvatuksesta. Mutta vain Paavali oli heidän hengellinen isänsä, sillä hän oli julistanut heille Kristusta ja laskenut perustuksen.

16."Siis" viittaa edellisen jakeen ajatukseen siitä, että hän on heidän hengellinen isänsä. Vrt. 11:1. Paavali saattoi sanoa näin, sillä hänen elämänsä oli Kristuksen opin mukaista.

17."Sentähden" - »auttaakseni teitä seuraamaan minua, isäänne.» Niin kuin Paavali oli Korinton seurakunnan hengellinen isä, Timoteuskin oli hänen »lapsensa» (Apt 16:1; 1 Tim 1:2,18; 2 Tim 1:2). Timoteus oli siis lähtenyt Paavalin luota ennen kuin tämä kirje kirjoitettiin. Hänet lähetettiin Erastuksen kanssa, joka oli ehkä Korintosta kotoisin (Room 16:23), Makedoniaan (Apt 19:22), mutta tämän mukaan hän sai ohjeet käydä myös Korintossa. Ks. 16:10 ss. Paavali ei ilmoita, että Timoteus on tulossa, hän vain kertoo syyn, joten korinttolaiset tiesivät jo hänen tulostaan.

18.On mahdollista, että Timoteuksen tulostakin tehtiin vääriä päätelmiä. Näiden "muutamien" joukkoon kuuluivat todennäköisesti ne väärät opettajat (3:11-17), jotka olivat Paavalin poissa ollessa tulleet kovin pöyhkeiksi. Ehkä he ajattelivat, ettei Paavali uskaltaisi keskustella heidän kanssaan kasvotusten. Kaukana olevassa apostolinsa ei ollut mitään pelkäämistä.

19.Paavali aikoi matkustaa Makedonian ja Akaian kautta matkallaan Roomaan, mutta koska hän tiesi, että Jumala saattoi asettaa esteitä hänen tielleen, hän lisäsi: "Jos Herra tahtoo". Se, ettei hän ollut tullut aikaisemmin, ei johtunut hänen haluttomuudestaan, vaan siitä, että hän odotti Herran johdatusta. Hän ei pannut suurtakaan painoa väärien opettajien kauniille sanoille ja filosofisille näkemyksille, vaan halusi päästä selville heidän hengellisestä elämästään ja voimastaan.

20."Jumalan valtakunta" on hengellinen valtakunta, ja sellaisessa valtakunnassa tarvitaan hengellistä voimaa. Siinä tehtävä työ ei perustu inhimilliseen päättelykykyyn, hienoon puhetaitoon tai voimakkaaseen tunnelmaan. Jumalan valtakunta opettaa meille hengellisiä totuuksia, joita tuodaan esiin nöyrässä hengessä ja jotka saavat aikaan hengellisiä tuloksia.

21.Tulee Jumala kansansa luo sitten vitsa kädessä tai rakastavan hellänä, se tapahtuu aina meidän parhaaksemme. Apostoli esittää heille tässä vaihtoehdot: hän voi tulla joko isänä tai sitten kurittajana. "Vitsa" on tässä kurituksen ja nuhteen vertauskuvana. "Rakkaudessa" ilmentää sitä isällistä huolenpitoa, jonka Paavali mieluummin valitsisi. Sävyisyys on sen kovan ja peräänantamattoman auktoriteetin vastakohta, jota hänen olisi pakko osoittaa heille, jos hän tulisi kurittamaan heitä.

Sivun alkuun