LUKU 7. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1.Kor. 7:1-40)
Avioliitto-ongelmia
1.Apostoli vastaa nyt korinttolaisten kirjeessään esittämiin kysymyksiin. Edellisessä luvussa hän varoitti siveettömyydestä, tässä hän antaa avioliitto-ohjeita. Myönteisintä, mitä hän avioliitosta tässä luvussa sanoo, on se, että naimisiin meneminen ei ole synti. Efesolaiskirjeessä hän puhuu asiasta paljon myönteisemmin.
2.Kristinusko ei hyväksy moniavioisuutta, joka oli pakanuudessa hyvin tavallista. Paavali ilmaisee selvästi, että avioliiton tulee olla yhteiskunnassa normi, ja hänen jakeessa 1 lausumansa mielipide on poikkeus säännöstä.
3.Avioliitto merkitsee sekä etuoikeuksia että vastuuta. Kumpikin osapuoli on yksilö, jolla on oikeuksia, ja miehenä ja vaimona heillä on yhteisiä aviollisia velvollisuuksia. Täysin selvästi käy ilmi, että he ovat yhdenveroisia, ja verbin aikamuoto osoittaa, että yhteiset velvollisuudet ovat jatkuvasti voimassa sen mukaan kuin molempien tarpeet vaativat.
4.Tässäkin korostetaan oikeuden ja vastuun ajatusta. Miehellä on oikeus vaimonsa ruumiiseen ja päinvastoin. Toinen asia on sitten, haluavatko he käyttää oikeuksiaan. Paavali opettaa, että naisella on sama oikeus ruumiiseensa kuin miehellä, mutta jos hän on mennyt avioliittoon, hän on menettänyt oikeutensa ja hänen miehensä on saanut oikeuden siihen. Nämä eivät ole käskyjä, vaan jo olemassa olevan todellisen asiaintilan vahvistus. Keskeistä on tasa-arvo aviollisissa oikeuksissa ja velvollisuuksissa.
5.Jae viittaa siihen, että Korintossa oli sellaisia, jotka pidättyivät avioliitossa avioyhteydestä. On mahdollista, että tämä oli heidän ympärillään olevan pakanallisen siveettömyyden synnyttämä vastareaktio. Apostoli neuvoi heitä vetäytymään pois toisistaan vain tietyin edellytyksin. Heidän piti olla yksimielisiä asiasta, ja tämän poikkeustilan oli määrä kestää vain tietyn, edeltä sovitun ajan. Päämääränkin piti olla selvä: halu keskittyä rukoukseen. Jakeen 33 mukaan avioliittoon liittyy velvollisuuksia ja huolia, jotka voivat olla esteenä uskovalle, joka haluaa vihkiytyä kokonaan Jumalalle. Vrt. 1 Piet 3:7, jossa Pietari tähdentää, että ellei mies elä oikein vaimonsa kanssa, hänen rukouselämänsä häiriintyy.
6.Sana "tämä" ei voi tarkoittaa sitä, mitä apostoli on sanonut jakeessa 5, eikä se liity myöskään jakeeseen 4, koska siinä hän kuvailee todellista asiantilaa. Sen sijaan se viittaa siihen, mitä hän sanoo jakeissa 2 ja 3. Paavali ei käske kaikkien mennä naimisiin, mutta hän sanoo sen olevan sallittua. Hän puhuu oikeudesta, ja normaalit olosuhteet puoltavat tämän oikeuden käyttämistä.
7.Tässä Paavali ilmaisee oman kantansa ja syyn, miksi hän on käyttänyt sanaa »myönnytys». Korinttolaiset ilmeisesti tunsivat Paavalin elämäntavan. He tiesivät hänen olevan naimaton ja ettei hänen kuitenkaan tarvinnut pelätä lankeavansa haureuteen. Hän oli saanut armolahjan, ja se on hänen asenteensa selitys. Kaikkien erilaisten lahjojen antaja on aina sama, Jumala, ja jokaisen tulee olla tyytyväinen siihen, mitä Jumala on antanut.
8.Jae koskee tietenkin sekä miehiä että naisia, mutta todennäköisintä on, että Paavali osoittaa sanansa ensi kädessä miehille, koska lesket mainitaan erikseen ja neitsyistä puhutaan vasta jakeessa 25. Nuorilla tytöillä oli siihen aikaan kovin pienet valinnan mahdollisuudet. Lesket olivat Ateenan lain mukaan holhouksen alaisia, mutta Korinton kaltaisessa kansainvälisessä kaupungissa heillä saattoi olla oikeus määrätä itsestään. Rooman lain mukaan naisilla oli oikeus "sui juris esse", 'hallita itseään' eli mennä naimisiin kenen kanssa tahtoivat. Sanalla "hyvä" on tässä sama merkitys kuin jakeessa 1 - 'hyödyllinen, hyväätekevä, miellyttävä'. Apostoli jatkaa jakeen 1 ajatusta ja vahvistaa sitä omalla esimerkillään. Mutta näillä hänen mainitsemillaan henkilöillä on täysi oikeus mennä naimisiin, leskilläkin (j. 39).
9.On ilmeistä, että Paavali vastaa tässä kysymykseen, jonka korinttolaiset ovat hänelle esittäneet seurakunnan tiedossa olevasta tietystä tapauksesta. Olisi mieletöntä kehottaa kristittyjä menemään naimisiin seksuaalisista syistä, mutta ne mainitaan yhtenä asiaan vaikuttavana tekijänä. On parempi mennä naimisiin kuin taistella jatkuvasti seksuaalisia haluja vastaan. Verbin aikamuoto merkitsee oikeastaan 'mennä naimisiin kerta kaikkiaan kuin palaa jatkuvasti'. Paavali halusi säästää heitä alituisilta kiusauksilta ja täyttymättömiltä toiveilta. "Hillitä itseään (enkrateuomai)", 'omata voimaa itsensähillitsemiseen'. Jos ihmisiltä puuttuu tämä voima, on parempi, että he menevät naimisiin.
10.Avioliitosta ja avioerosta Paavali voi puhua Jumalan arvovallalla. Hän toistaa suurin piirtein Jeesuksen antaman käskyn (Matt 5:32; 19:6 ss.; Mark 10:11 ss.; Luuk 16:18). Tämä järjestys juontaa juurensa ihmisen luomiseen. Raamatun mukaan ero on sallittu ainoastaan yhdestä syystä, ja se on uskottomuus (Matt 5:32).
11.Paavali sanoo, että nainen voi mennä uudelleen naimisiin, mutta vain sen miehen kanssa, josta hän erosi. Hän toistaa saman asian miehelle. He ovat tässäkin tapauksessa tasa-arvoiset. Eronneilla oli siis vain kaksi mahdollisuutta, jäädä naimattomaksi tai solmia uudelleen vanha liitto. Avioero oli yksinkertainen asia Korinton kaltaisessa kaupungissa, niin kuin kaikissa Rooman valtakunnan kaupungeissa. Rooman lain mukaan kummallakin osapuolella oli oikeus tehdä aloite avioliiton purkamiseksi.
12.Seurakunnassa monet olivat tulleet uskoon naimisiinmenonsa jälkeen. Jos vain toisesta puolisosta tuli kristitty, nousi eteen ongelma pakanan kanssa yhdessä elämisestä. Jeesus ei ollut antanut tästä mitään erityistä käskyä, ja apostoli puhui niin kuin tunsi Hengen häntä ohjaavan. Hän puhui kuitenkin apostolina, ja hänen sanansa olivat seurakunnalle ohjeelliset. Jos ei-kristitty puoliso halusi jatkaa yhteiselämää, kristityn tuli suostua siihen. Ei ollut mitään syytä avioeroon, vaikka vaimo oli pakana.
13.Asia oli täsmälleen sama, jos vaimo oli uskova, mutta mies ei. Kristitty osapuoli ei saanut tehdä avioeron aloitetta. Paavali osoittaa näissä kahdessa jakeessa täysin selvästi, että kristityn on mahdollista elää avioliitossa ei-uskovan kanssa, mutta on ilmeistä, että avioliiton ajatellaan siinä tapauksessa alkaneen ennen toisen puolison uskoon tuloa.
14.Jaakob kirjoittaa, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Se merkitsee, että ihminen lakkaa olemasta Jumalan lapsi ja tulee hänen vihollisekseen, Jaak 4:4. Paavali vahvistaa tämän 2 Kor 6:14-18:ssa, jossa hän ilmaisee jyrkin sanoin, että läheinen seurustelu maailmallisten ihmisten kanssa saastuttaa uskovan ja että tällaisten yhteyksien lopettaminen on edellytyksenä Jumalan lapseudelle. Tässä apostoli kuitenkin osoittaa, että perhe-elämässä on toisin. Puolisoiden keskinäinen suhde ja lasten ja vanhempien välinen suhde kuuluvat luomisjärjestykseen, eikä uskovaan sinänsä vaikuta saastuttavasti se, että puoliso tai lapset ovat kääntymättömiä. Päinvastoin kääntymätön puoliso ja lapset tulevat pyhitetyiksi, koska perhe-elämä on Jumalan säätämä ja pyhittämä. Tässä tarkoitettu »pyhyys» ei merkitse sitä, että kääntymätön pyhittyisi Jumalan edessä, vaan sitä, että epäuskoinen ihminen on pyhä siinä mielessä, että uskova puoliso tai uskovat vanhemmat voivat syntiä tekemättä olla läheisessä yhteydessä puolisonsa ja lastensa kanssa.
15."Orjuutetut" on hyvin voimakas ilmaisu, joka kuvaa sitä, että uskovalle avioliitto saattaa tässä muodossa olla kuin orjuutta. "Rauhaan on Jumala teidät kutsunut" osoittaa, että orjuutetussa asemassa avioliitossa oleva elää aivan päinvastaisessa tilassa kuin mihin hänet on kutsuttu. Tämä korostaa sitä, että mahdollisen eronkin sattuessa tulee pysyä rauhallisena ja kärsivällisenä.
16.Jos epäuskoinen osapuoli haluaa lähteä, hän saa sen tehdä. Mahdollisuus pelastaa hänet on niin epävarma, ettei uskovan kannattaisi vaarantaa omaa rauhaansa sen vuoksi. Paavali ei tietenkään tarkoita tässä pelastusta tekojen avulla. Ainoastaan Jumala voi pelastaa, mutta hän käyttää ihmisiä toisten ihmisten voittamisessa. Näin ihmiset suorittavat sen, mikä itse asiassa on Jumalan työtä.
Jumalan antamaan osaan tyytyminen
17.Nämä sanat rajoittavat käytännössä apostolin ilmaisemaa vapautta »seka-avioliiton» purkamisessa. Jakeen 15 mukaan vain se puoliso, joka ei usko, voi olla aktiivinen osapuoli ryhdyttäessä hakemaan eroa. Uskovan tulee rauhan säilyttääkseen suostua siihen, mutta hän ei saa itse olla siihen syypää eikä tehdä aloitetta. Uskovan tulee elää tässä ilmaistun periaatteen mukaan - vaeltaa siinä asemassa, jossa hän oli silloin, kun Jumala kutsui hänet, ja elää Jumalan kunniaksi.
18.Juutalaisen, josta tulee kristitty, tulee edelleenkin olla juutalainen, eikä hän saa myöskään salata sitä. Uskoon tulevan pakanan ei pidä pyrkiä jäljittelemään juutalaisia noudattamalla seremonialakeja. Monet juutalaiset häpesivät juutalaisuuttaan ja yrittivät päästä eroon kaikesta, mikä muistutti juutalaisuudesta. Tästä on esimerkki 1 Makkabilaiskirjassa, 1:15 ss., jossa juutalaiset Antiokos Epifaneen aikana jäljittelivät pakanoita ja tekivät itselleen uudet esinahat.
19.Juutalaiset olivat ylpeitä ympärileikkauksestaan, ja seurakunnassa oli ehkä sellaisia, jotka tunsivat itsensä muita huonommiksi ympärileikkaamattomuutensa vuoksi. Paavalin mielestä nämä olivat ulkonaisia asioita, eikä heidän kannattanut tuhlata aikaansa sellaisten pohtimiseen. Sen sijaan heidän tuli pitää tärkeinä niitä velvollisuuksia, joita heillä oli kristittyinä, ja elää vanhurskasta elämää. Vain sillä oli merkitystä Jumalan edessä. Vrt. Room 2:27-29, jossa Paavali sanoo, ettei ympärileikkaus merkitse mitään Jumalalle.
20.Paavali ei tässä tarkoita ammattia, vaan sitä, että olipa Jumala sitten kutsunut heidät ympärileikkaamattomina tai ympärileikattuina, orjina tai vapaina, heidän tulisi pysyä siinä asemassa. Ei tarvitse muuttaa kansallisuutta eikä yhteiskunnallista asemaa, jotta voisi tulla Jumalan hyväksymäksi.
21.Orjilla oli siihen aikaan suuria ponnistuksia edellyttävä mahdollisuus ostaa itsensä vapaiksi, mutta orjuuskaan ei estänyt uskovia palvelemasta Jumalaa. Paavali saattoi rauhoittaa heitä siinä suhteessa. Hän selittää tässä jakeen 20 periaatetta. Seurakunnassa ei jäsenten yhteiskunnallinen asema merkitse mitään.
22.Jumalan silmissä orja ei ole enää orja. Hän on vapaa palvelemaan Kristusta. Paavali käyttää tässä paradoksia tähdentääkseen sitä, että ihmisen ulkonaisen aseman merkitys on täysin mitätön. Siihen aikaan kaikki ihmiset halveksivat orjia, mutta nämäkin olivat kutsuttuja Kristuksessa. Suhde Herraan oli tärkein niin orjalle kuin vapaallekin. Herra on vapauttanut kristityn synnin rangaistuksesta (2 Kor 5:21) ja saatanan ja pimeyden vallasta (Kol 1:13) ja yhdistänyt hänet itseensä, orjakseen. Herran vapauttama ja Kristuksen orja merkitsevät täysin samaa. Isännän ja orjan ero häviää.
23.Tämä koskee kaikkia kristittyjä, niin orjia kuin vapaitakin. Kristus osti meidät kalliilla verellään (1 Piet 1:18-19). Siksi kuulumme hänelle ja meidän tulee elää hänelle. Toisen isännän orja ei voi samanaikaisesti ryhtyä toisen orjaksi. Ja se, jonka Kristus on sisäisesti vapauttanut, on vapaa ulkonaisista olosuhteista riippumatta. Jakeen 6:20 sanat toistuvat tässä. "Ihmisten orjilla" tarkoitetaan tässä toisten toiveiden orjallista noudattamista, muodin tai yleisen mielipiteen orjaksi tulemista. Vrt. 2 Kor 11:20.
24.Avain tämän Paavalin opetuksen ymmärtämiseen on sanoissa "Jumalan edessä". Hän on vakuuttunut siitä, että Jumala on meidän kanssamme ja me hänen kanssaan riippumatta siitä, mikä meidän asemamme on tässä elämässä - kunhan vain olemme Kristuksessa. Ihmisen asema ei ole enää entinen, kun hän on alkanut elää Kristuksessa. Nyt Jumala on vanhurskauttanut hänet ja antanut Pyhän Hengen voiman hänen elämäänsä. Hänen tulee ennen kaikkea ajatella asemaansa Jumalassa, ei sitä, mikä asema hänellä on ihmisten keskuudessa.
Naimattomista ja leskistä
25.Tämä on ilmeisesti toinen asia, jota korinttolaiset olivat kysyneet häneltä. Sana "neitsyt" (kreikassa fem.) viittaa aina naisiin, mutta Ilm 14:4:ssa epäjumalanpalveluksesta ja haureudesta pidättyneitä miehiäkin verrataan neitsyihin. Koko kappaleen perusteella voidaan päätellä, että Paavali puhuu tässä nuorista naisista. Hänen neuvoonsa vaikutti se tosiseikka, että tytön vanhemmat tai holhoojat suuressa määrin päättivät, oliko tämän mentävä naimisiin vai ei. Se, ettei hän ollut saanut tässä asiassa suoranaista Herran käskyä, ei merkitse, etteikö hän kirjoittanut Jumalan johdatuksessa tätä. Mutta nämä eivät ole suoranaisesti Jeesuksen sanoja.
26.Ennustus lähellä olevasta ahdingon ajasta on tärkeä. Emme tiedä varmasti, mitä hän tarkoittaa, mutta ilmeisesti korinttolaiset joutuivat tuolloin erityisen suureen ahdinkoon. Paavali käyttää niin voimakasta kieltä, ettei se voi tarkoittaa vain niitä vaikeuksia, joita kristityt yleensäkin kokevat. Paavali ajatteli, että vaikean ajan vuoksi oli parasta jäädä naimattomaksi. Ehkä hän viittaa myös lopun ajan vainoihin.
27.Tämä jae selittää edellisen virkkeen sanaa "entisellään". Avioliitossa olevien kuten naimattomienkaan ei pitäisi pyrkiä saamaan muutosta aikaan.
28.Apostoli korostaa, että tämä hänen mielipiteensä ei ole laki eikä käsky, jonka rikkominen on syntiä. Avioliitto tuo mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia, ja erityisen ahdingon aikoina se saattaa johtaa vielä suurempiin vaikeuksiin. "Ruumiillinen vaiva" tarkoittaa ajallisia koetuksia.
29.Tämä Paavalin ohje sopii hänen kaikille lukijoilleen, olivatpa he naimisissa tai naimattomia. Hän ei kehottanut ketään muuttamaan säätyään, mutta hän neuvoi kaikkia muuttamaan asennettaan maallisiin asioihin nähden. Ohjetta ei saa ymmärtää siten, että meidän tulisi laiminlyödä aviolliset velvollisuutemme, sillä silloin se olisi ristiriidassa jakeiden 3-5 kanssa. Kun Paavali sanoo ajan olevan lyhyt, hän tarkoittaa epäilemättä Jeesuksen tulemusta edeltävää aikaa ja sitä erityistä luonnetta, jonka tämä tapahtuma ko. ajalle antaa. Se aika edellyttää uskovilta erityistä tarkkaavaisuutta. Silloin on erityisen tärkeätä elää Jumalalle.
30.Tämän elämän surut ja ilot ovat kaikki ohimeneviä. Yhdessä silmänräpäyksessä voi kaikki muuttua. Ne, jotka surevat, voivat lieventää suruaan tulevan elämän toivolla. Ei itkeminen eikä iloitseminen ole väärin - olisi luonnotonta, ellemme tekisi niin - mutta sydämemme tulee kaikkina aikoina olla kiintyneenä Jumalaan. Näiden ajatusten käytännön merkitys on, että uskovan tulee kaikissa tilanteissa olla kuollut maailmalle eikä hän saa antaa tilapäisluontoisten tapahtumien vaikuttaa liikaa itseensä. Maallinen mammona on vain uskottu meidän haltuumme, se ei oikeastaan ole meidän omaisuuttamme.
31.On oikein käyttää maailmaa hyödyksi, sillä se on annettu meille sitä varten, mutta emme saa nauttia siitä ylenpalttisesti. Silloin syyllistymme väärin käyttämiseen. Maailma ei saa olla meille elämämme tärkein asia ja ainoa tarkoitus.
32.Paavali tahtoo neuvoa korinttolaisia elämäntapaan, joka tuottaa mahdollisimman vähän huolia heille kaikille, mutta naimatonkin voi antaa maailman huolten tukahduttaa hengellisen elämänsä. "Huolet (amerimnos)". Sana "merimna" tarkoittaa levottomia ajatuksia, pelkoa. On mahdollista, että sana liittyy myös verbiin "meridzè", 'vetää molempiin suuntiin, viedä ajatukset harhateille', jota käytetään varsinkin pelokkaasta huolehtimisesta. Sana esiintyy vain tässä ja Matt 28:14:ssä.
33.Apostoli toivoi, että kristityt olisivat vapaita muista huolista voidakseen huolehtia Herran työstä. Hän ei syytä uskovia siitä, että kristitty on »jaettu» Herran ja vaimonsa kesken, hän toteaa vain tosiasian.
34.Vaimon ja neitsyen velvollisuudet ovat erilaiset. Neitsyt voi - jos tahtoo - omistaa kaiken aikansa Herralle. Vaimon täytyy hoitaa monia maallisia asioita miehensä ja perheensä vuoksi. Hänellä on mies, joka tarvitse hänen palveluksiaan; neitsyt sitä vastoin ei ole sidottu samanlaisiin velvollisuuksiin. Sanalla "pyhä" on tässä sama merkitys kuin jakeessa 14. Neitsyt ei ole sen puhtaampi eikä hengellisempi kuin vaimokaan, mutta kylläkin vapaampi, kun hänellä ei ole keskittymistä häiritseviä huolia. Hänellä on mahdollisuus omistaa koko harrastuksensa Herran asialle.
35.Paavali selittää, miksi hän sanoo näin, joten väärille tulkinnoille ei pitäisi olla sijaa. Nämä eivät ole käskyjä, joita heidän on ehdottomasti noudatettava, vaan ehdotuksia, jotka ovat heidän parhaakseen. Hän ei siis sanonut näitä ilmentääkseen apostolista arvovaltaansa, vaan heidän parhaakseen. "Kytkyt (brokhos)", 'ansa, paula', sana, jota on Ut:ssa käytetty ainoastaan tässä. Kielikuva tuo mieleen lassonheittäjän, joka pyydystää eläimiä. Paavali ei aio »ottaa heitä kiinni lassolla» pakottaakseen heidät avioliittoratkaisuun, jota he eivät itse halua. Johtavana ajatuksena on toive siitä, että he juurtuisivat Herraan.
36.Tätä jaetta on käännetty eri tavoilla. Toiset ovat sitä mieltä, että tässä tarkoitetaan isää ja hänen tytärtään, kun taas toisten mielestä kysymys on kihlaparista. "Täydessä naimaiässä (hyperakmos)" on ilmaisu, joka ei esiinny muualla Ut:ssa. Se tarkoittaa vain puberteetti-iän ohittanutta. Korinton kaltaisessa kaupungissa ei ollut todennäköistä, että nuori tyttö voisi pysyä neitsyenä kauemmin kuin puberteetti-ikään asti.
37.Tässä, kuten muissakin tämän luvun jakeissa, joissa Paavali kirjoittaa avioliitosta, hän ilmaisee mielipiteensä selvästi ja täsmällisesti. Hänen mielestään on parasta olla naimattomana. Hän itsekin oli naimaton ja toivoi toisten noudattavan hänen esimerkkiään. Tämä johtui suuressa määrin siitä vaikeasta ajasta, jossa he elivät. Mutta avioliittoon menevätkään eivät tehneet väärin. Tämä asenne ei ollut tavanomainen Korintossa eikä muissa pakanakaupungeissa niin kuin ei juutalaistenkaan keskuudessa. Paavalin lausumalla periaatteella on varsin suuri merkitys. Tällaisen asian ihminen saa ratkaista oman halunsa ja sydämensä päätöksen mukaan.
38.Sana "paremmin" ei tarkoita tässä mitään moraalista tai kristillistä arvostelmaa. Paavalin käsityksen mukaan se on tulevaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisempaa.
39.Nyt Paavali pohtii kysymystä, voiko leski mennä uudelleen naimisiin. Korintossa jotkut ilmeisesti olivat sitä mieltä, että niin ei pitäisi tehdä, vaan että leski on sidottu mieheensä tämän kuoleman jälkeenkin. Paavali sanoo, ettei asia ole niin. Vrt. Room 7:2. Miespuolisen lesken kohdalla tilanne on tietenkin sama. Leskivaimo voi avioitua kenen kanssa tahtoo, "kunhan se vain tapahtuu Herrassa". Juutalaisten lankous- l. leviraattiavioliitto, 5 Moos 25:5, ei siis ollut käytännössä kristittyjen parissa. Lesken tulee muistaa olevansa kristitty eikä hän saa unohtaa kristityn velvollisuuksiaan ja vastuutaan. Aviokumppanin valinnassa on tärkeätä korostaa tätä. 1 Tim 5:14:ssä Paavali kehottaa nuoria leskiä menemään naimisiin.
40.Paavali kirjoittaa toistamiseen ajatuksen, että naimattomana on parempi olla. Mahdollisesti hän odotti tämän mielipiteensä nostattavan vastalauseita, koska hän lisää tähän vielä jakeen viimeisen virkkeen. Ehkä korinttolaiset vetosivat Hengen auktoriteettiin esittäessään omia mielipiteitään. "Onnellisempi" kuvaa tässä sitä, että hänellä olisi vähemmän tämän maailman huolia ja vaivaa ja enemmän aikaa Herralle. Nämä apostolin sanat ja hänen jakeessa 9 esittämänsä näkemys eivät tietenkään ole millään lailla keskenään ristiriitaisia. Hän tarkastelee asiaa vain kokonaan käytännön kannalta ja sanoo siitä mielipiteensä. Siltä varalta, että joku olisi epäillyt hänen apostolista arvovaltaansa, hän halusi muistuttaa heille, että hänellä oli Jumalan Henki.