LUKU 8. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1.Kor. 8:1-13)
Epäjumalille uhratusta lihasta
1.Epäjumalille uhratun lihan syömisen ongelma syntyi itse asiassa siitä, että asiasta oli kristittyjen kesken erilaisia käsityksiä. Korintossa oli aivan tavallista syödä lihaa, joka oli ensin uhrattu epäjumalille, ja kristityt joutuivat ongelmalliseen tilanteeseen monella tavalla: a) Syödessään pakanatemppeleissä. Julkiset tilaisuudet pidettiin usein tällaisissa paikoissa, ja niissä tarjoiltu ruoka saattoi olla uhrilihaa; b) Ostaessaan lihaa lihakaupasta (10:25); c) Kun ystävät kutsuivat aterialle (10:27).
2.Paavali viittaa tässä ehkä johonkin tiettyyn korinttolaiseen, joka väitti tietävänsä paljon. Myöhemmin hän sanoo, ettei kaikilla ole tietoa (j. 7). Apostoli tarkoittaa todellista Jumalan tuntemista. Meidän tietomme Jumalasta tulee tässä elämässä olemaan rajoitettua. Jos korinttolaisilla olisi ollut enemmän tietoa, he eivät ehkä olisi ilmaisseet mielipiteitään niin kärkkäästi. Kaikkein innokkaimpia ongelman ratkaisijoita ovat usein ne, joilla on pinnallista tietoa. Tiedosta johtuva ylpeys on vaarallista.
3.Todellinen tieto Jumalasta johtaa aina rakastamaan häntä. Sanaa "rakastaa (agapaè)" käytetään sekä Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan että ihmisten rakkaudesta Jumalaan. Vrt. Joh 14:21-23 ja Gal 4:9. Kun Jumala valitsee jonkun ihmisen »tunteakseen» hänet, tämä ihminen tulee puolestaan tuntemaan Jumalan, mutta tunteminen edellyttää rakkautta.
4.Tässä apostoli palaa jakeessa 1 mainittuun kysymykseen ja käsittelee sitä tarkemmin. Kysymys oli siitä, oliko luvallista syödä epäjumalille uhrattua, ja korinttolaiset halusivat kuulla Paavalin käsityksen. Epäjumala on oikeastaan jonkin jumalan mutta ei koskaan ainoan Jumalan kuva. Muita jumalia ei ole olemassa, ja siksi kuvatkaan eivät edusta mitään. Ellei mitään Zeusta ole olemassa, Zeuksen epäjumalan kuvakin ("eidèlon", oikeastaan 'se, mitä nähdään') on tietenkin mahdottomuus.
5.Jos he kuitenkin ehdottomasti halusivat väittää, että useampia jumalia oli olemassa, niin ne olivat joka tapauksessa vain »niin sanottuja» jumalia. Vaikka Paavali kiistikin pakanallisten jumalien olemassaolon (Gal 4:8), niin hän oli sitä mieltä, että pakanalliset uhrit annettiin todellisille olennoille (10:19-21). Epäjumalat edustivat henkivaltoja, vaikka ne eivät olleetkaan niitä jumalia, joita epäjumalankuvat esittivät. Jae heijastaa antiikin ajan uskonnollisen maailman monijumalaisuutta.
6.Asia on kristityille selvä riippumatta siitä, miten sitä tarkastellaan. Paavali sanoo, että meille on olemassa vain yksi Jumala. Tämä Jumala on ilmoittanut itsensä ja hänen edessään katoaa koko valtava epäjumalien joukko, pidetäänpä heitä sitten todellisina tai mielikuvitusolentoina. Jumalaa sanotaan Isäksi suhteessa Poikaan ja koko hänen luomakuntaansa.
7.Kristityiksi tultuaankaan kaikki eivät onnistuneet pääsemään irti vanhasta tavasta palvoa epäjumalia sellaisissa juhlissa, joihin tässä viitataan. Tällaiset kristityt tunsivat joutuvansa epäjumalille uhrattua ruokaa syödessään näiden epäjumalien sitomiksi, vaikka tiesivät, ettei näitä todellisuudessa ollut olemassa. Tuloksena oli huono omatunto joka kerta tällaista lihaa syötäessä. Syöminen itsessään ei ollut väärin, mutta he tunsivat kuitenkin niin omassatunnossaan.
8.Ruoka on täysin neutraalia. Hengellisessä mielessä emme saa emmekä menetä mitään syödessämme. Sillä ei siis ole mitään merkitystä meille kristittyinä. Vrt. 6:13; Hebr 13:9; Room 14:17. Niin ollen epäjumalille uhrattu ruokakaan ei voi erottaa meitä Jumalasta. Sen syöminen on täysin luvallista.
9.Jakeessa 6:12 sanotaan, että meille on kaikki luvallista, mutta meidän on otettava huomioon luonnolliset rajoitukset. Vapaus ei saa koskaan koitua toisten vahingoksi. Sanat ovat hyvin voimakas varoitus »valistuneille», niille, jotka ymmärtävät, ettei epäjumalankuvien takana ole mitään todellisuutta ja jotka itse eivät epäröi syödä uhrilihaa. »Vahvat» voivat aiheuttaa vapaudellaan korvaamatonta vahinkoa heikommille kristityille, jotka saattavat turmeltua hengellisesti tämän vapauden vuoksi. Paavalin käsityksen mukaan tämä on synti sekä kyseistä heikkoa veljeä että hänen puolestaan kuollutta Kristusta kohtaan (j. 11). "Vapaus (eksçsia)", 'voima, valinnanvapaus, arvovalta, hallintavalta'.
10."Epäjumalan huone" voi tässä viitata pakanallisessa temppelissä pidettävään julkiseen juhlaan tai tilaisuuteen. Paavali ei kieltänyt heitä istumasta pöytään pakanallisessa temppelissä ja syömästä siellä, mutta hän viittasi tällaisen teon seurauksiin, joiden johdosta heidän tuli asettaa itselleen rajat. Heikon uskovan omatunto »vahvistuisi» toimimaan samoin, mikä koituisi hänen lankeemuksekseen. Tässä asiassa ei siis riittänyt pelkkä tieto. Tarvittiin rakkautta.
11.Jos Kristus antoi itsensä kuolemaan tuon heikon puolesta, eikö silloin hänen »vahvan» veljensäkin pitäisi osoittaa huolenpitoa häntä kohtaan? On parempi kieltää itsensä kuin käyttää vapauttaan, jos se johtaa toisten kompastumiseen ja lankeamiseen. Kristuksen osoittaman säälin ja myötätunnon tulisi ohjata meitäkin.
12.Se tieto, josta vahvat kerskuivat, saattoi koitua heikoille korvaamattomaksi vahingoksi. Paavali osoittaa myös täysin selvästi, että tällainen synti kristittyä veljeä kohtaan on synti Kristusta vastaan. Kristuksen työn turmeleminen toisessa ihmisessä on kauhea synti. Vrt. Matt 18:6. Veljeä kohtaan tehdyn synnin kauheutta lisää vielä se, että minun veljeni on myös Kristuksen veli.
13.Paavalin periaate: kaiken sellaisen välttäminen, joka voi olla pahennukseksi - perustuu ensisijaisesti rakkauteen eikä tietoon. Kumpikin tässä jaksossa niin voimakkaasti korostettu sana, »heikko» (viidesti) ja »veli» (neljästi), muistuttaa suhteesta, jonka tulisi herättää mitä voimakkainta hellyyttä ja rakkautta, mutta koko ongelmaan suhtauduttiin kylmästi ja tunteettomasti, koska käsite »tieto» oli ymmärretty väärin. Lopputuloksena on, että Paavali itse oli varma asiastaan ja toivoi nyt, että korinttolaiset voisivat omaksua hänen käsityksensä.